Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ismo Alanko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ismo Alanko. Näytä kaikki tekstit

maanantai 7. joulukuuta 2020

Sedät jaksaa heilua: Putro, Alanko ja Tuomari Nurmio

Kuluneen syksyn aikana on vietetty monen kunnioittamani artistin syntymäpäiviä. Yle on osallistunut juhlintaan kiitettävästi eli vaikka juhlakiertueet on peruttu, syntymäpäivistä on päässyt osalliseksi. Ehkä jopa intiimimmällä tavalla kuin käymällä keikalla.

Näille kaikille muusikoille on yhteistä, että vuosien varrella he eivät ole urautuneet tekemään vain yhdenlaista musiikkia vaan ovat uusiutuneet ajoittain. Nähdäkseni rohkeasti, pelkäämättä sitä, seuraavatko fanit mukaan vai eksyvätkö matkalle... Arvostan.

Juhlakauden aloitti Samuli Putro, joka täytti elokuussa 50 vuotta. Mietteitäni Putrosta voi lueskella keikkapostauksesta vuodelta 2018.  Yle Areenassa on kuunneltavissa ensi elokuuhun asti Putro-aiheinen musiikin teemailta Elämä on juhla. Sitä oli ilo kuunnella, koska Putro on hauska haastateltava, joka puhuu nopeasti ja paljon, ja kontrolloimatta itseään liikaa. Kahden ja puolen tunnin kuluttua uskoo Putrosta ja hänen urastaan jo jotain tietävänsä. Putrolta on tulossa uutta musiikkia, ja ainakin tämä uusi kappale, Sydän hakkaa ahneesti, on mukavaa kuultavaa. Pelkistetyn musan ja konetaustojen jälkeen (hienoja nekin ovat olleet!) on aivan hullaannuttavaa kuulla jousia ja koskettimia - kappale saa väkisinkin valssailemaan pitkin taloa... 

Seuraavaksi vuosia (60) täytti Ismo Alanko, joka myös on ollut monessa mukana uransa aikana ja omien sanojensakin mukaan pyrkinyt tekemään musiikkia aina omilla ehdoillaan. Omia muistojani ihan ikimuistoiselta keikalta voi lukea tästä. Alanko-paran juhlat jäivät jo ihan koronan jalkoihin, Hassisen koneen Stadion-keikat ja Tavastian festivaaliviikko piti unohtaa. No, onneksi Yle pelasti ja lähetti Tavastian konsertin kansalle katsottavaksi. Myös Alanko vieraili radion puolella Ylen musiikin teemaillassa, ohjelman nimi oli Ilta Alangolla. Putron iltaan verrattuna haastattelijat ja soittelijat olivat vähän liikaakin ääneessä ja ohjelman ote oli turhankin palvova. Mutta kannatti toki kuunnella!

Last but not least: Tuomari Nurmio täytti 70 vuotta. Ja mitä muuntautuvuuten tulee, tässä on oikea mestari sillä alalla, tuotanto on kaikkea väliltä italoiskelmästä räppiin. Radion teemailtaa ei lähetetty, mutta uskoisin sen olleen enemmän kiinni Tuomarista kuin Ylestä... Yle juhlisti syntymäpäivää kuitenkin julkaisemalla laajan artikkelin Tuomari Nurmion vaiherikas ura äänin ja kuvin, jossa on paljon linkkejä Ylen arkistotallenteisiin. Tuomaria olen kuullut livenä lähinnä soolokeikoilla, ja se kyllä vähän harmittaa. Joskus olisi kiva  kuulla Tuomaria vaikka Spuget-bändin kanssa. Tuomarihan ilmoitti hiljattain, että uuden musiikin tekeminen loppuu,  mutta kaikeksi onneksi hän on viime aikoina vähän pyörtänyt sanojaan. Ehkä uuttakin musiikkia vielä tulee.

Kovat syntymäpäiväsankarit tänä syksynä...


perjantai 7. huhtikuuta 2017

Ismo Alangon Yksin -kiertue Vispilän Sointiklubilla

"Maalis-huhtikuussa 2017 konserttikiertue suuntautuu Suomi 100-hengessä niille paikkakunnille, joilla en ole esiintynyt vielä koskaan, tai joilla olen vieraillut vain harvoin. Tällaisia paikkoja tuntuu Suomesta löytyvän yllättävän paljon vielä kolmenkymmenenseitsemän keikkavuoden jälkeenkin”, kertoo Ismo Alanko webbisuvullaan.

Yksin-kiertue toi Alangon onneksi myös Forssaan, jossa Vispilä-ravintola on alkanut pyörittää musiikillista Sointiklubiaan noin kerran kuussa. Ravintolan alakerran keikkatila on  pieni ja intiimi, lippuja per konsertti myydään ilmeisesti n. 80 kappaletta. Turhaan ei Alankokaan aloittanut keikkaansa kiittelemällä, että sai tulla soittamaan "olohuoneeseenne". Sellainen tunnelma tilaisuudessa tosiaan oli, ja ihan hyvässä mielessä. Miksaaja teki loistavaa työtä, hennoinkin  henkäys kantautui myös takimmaiseen pöytään. Olen nähnyt  Alankoa eri kokoonpanoissa vuosien varrella muutaman kerran ja tämä oli kyllä ehdottomasti nautinnollisin kokemus. Alkaen siitä, että keikka alkoi armollisesti jo kello 20. Keski-ikäinen työssäkävijä kiittää!


Siteeraan taas Alangon webbisivua: "Soolokeikat edustavat jonkinlaista nykyaikaista runonlaulantaa: laulut soivat sellaisina kuin ne ovat syntyneet, ja riisutuissa versioissa tekstit nousevat väkevästi esiin. Kun lavalla ovat vain laulaja ja hänen laulunsa, olemme olennaisen äärellä." Minullakin oli vahvasti sellainen tunne,että olimme jonkin ikiaikaisen kokemuksen äärellä. Toisina aikoina Alanko olisi varmaan ollut maankuulu shamaani tai kansanlaulaja. Säestyksettä lauletuissa kappaleissa  oli kansanlaulun sävyjä (Hetki hautausmaalla ja Naapurin saunareissu) tai sitten tunnelma oli taianomainen, kuin olisi loitsua kuunnellut (On mulla unelma - ihana, lähes kuiskattu versio! -  ja Laulu).

Itselleni oli yllätys, kuinka hyvin Alanko säesti itseään pianolla. En ole ollut tietoinen hänen taidoistaan kosketinsoittajana. Pidin pianolla säestetyistä kappaleista ehkä enemmän kuin niistä, jotka säestettiin kitaralla, vaikka viimeksi mainitut olivatkin niitä vetävämpiä ralleja (esim. Taitelijaelämää  ja Rakas, rämä elämä). Pianosäestyksellä sanat pääsivät paremmin oikeuksiinsa, ja sanomaahan näissä lauluissa on... Pianokappaleista parhaimmin jäivät mieleen Tällä tiellä ja Talvi.

Jos kiertue osuu kotiseudullenne, niin kannattaa mennä kuuntelemaan!