Paras musiikkiviikko ikinä?

Mukavassa pikkukaupungissamme ei ole kovin usein tarjolla sellaista elävää musiikkia, mistä itse innostuisin. Mutta takana on aivan uskomaton viikko, kolme kivaa konserttielämystä...

Eka keikka oli jo aiemmin mainostamallani ravintola Vispilän Sointiklubilla. Tällä kertaa soittamassa oli ikisuosikkini Tuomari Nurmio, mies ja kitara -keikalla. Pari uusinta levyä on tullut kuunneltua vähän huonosti, vaikka ne talouteen on ostettukin ihan  vanhanaikaisina cd-äänilevyinä. Keikka oli ihan hyvä, ennen kaikkea siksi, että pelkistetyn soiton vuoksi tuli todella kuunneltua tekstejä. Ja nyt viikonloppuna kaivoin sitten levyt esille ja kuuntelin niitä ihan uudella tavalla. Uusinta, Dumarillumareita (2017), on kovasti kehuttu lehtiarvioissa ja levy on kyllä kehunsa ansainnut. Tykkään kovasti runsaasta puhallinten käytöstä, sikäli levy on live-keikkaakin säväyttävämpi noin musiikillisesti. Mutta jos en olisi käynyt keikalla, esimerkiksi Virsi 666 ei ehkä olisi jysähtänyt ihan samalla tavalla:
".... Vai onko taivas ja helvetti täällä, meidän keskellämme maan päällä?
Tämän yhden auringon alla, apinoiden planeetalla?
Ovatko jumalat ja saatanat meissä molemmat?
Loiko ihminen heidät huvikseen omiksi kuvikseen?"

Seuraava elämys oli Forssan Mykkäelokuvafestivaalien tämän vuoden viimeinen esitys. Festivaalit huipentuivat Erkki Karun ja Eero Leväluoman ohjaamaan Finlandia -elokuvaan vuodelta 1922. Elokuva oli Ulkoministeriön tilaustyö: "6-näytöksinen filmi Suomen maasta ja kansasta sellaisina kuin ne ulkomaalaisille esitetään". Elokuvaesityksen säesti Radion sinfoniaorkesteri RSO, johtajanaan Kalle Kuusava (!). Tämä oli ensiesitys ja seuraavana iltana Finlandia esitettiinkin sitten Helsingin juhlaviikoilla Musiikkitalossa (!!). Että kyllä meillä pikkukaupungeissakin joskus jotain tapahtuu...

Hetki ennen elokuvan alkua

Elokuva oli hauska kooste, jossa esiteltiin kuuteen osioon jaettuna kuvamateriaalia mm. tuon ajan metsäteollisuudesta, maataloudesta, kaupunkinähtävyyksistä ja urheilusta. Musiikkina oli sen hetkisen suomalaisen klassisen musiikin  kuuluisimpia teemoja ja kansanlauluja. Etukäteen ajattelin että armeijaa koskeva osio on varmaan tylsin, mutta löysinkin itsestäni marssimusiikin ystävän! Viimeisessä, suomalaisia koskia esittevässä osassa, soikin sitten Sibeliuksen Finlandia tosi komeasti. Urheiluhallin karut puitteet toimivat ihmeen hyvin konserttisalin korvikkeena.

Musiikkiviikon viimeinen anti oli Piia Viitanen Viitasen Piia -yhtyeestä. Piia teki kirjastokeikan työpaikallani. Vähän kateellisena aina lueskelen, mitä ihana keikkoja esim. Tampereen kirjastolla on. Meilläkin on nyt varovasti kokeiltu keikkoja. Yleensä keikat ovat olleet perjantai-iltapäivänä klo 16 alkaen, ajatuksella että myös työssäkävijät ehtisivät paikalle. Tähän asti soittamassa on ollut lähinnä forssalaislähtöisiä muusikoita tai kansanmusiikkiryhmiä (Suomen Kansanmusiikkiliiton tukemilla keikoilla). Piia Viitasen keikka alkoi vasta klo 17, kun kirjasto suljettiin. Musiikkiosaston Antti juttutti Piia keikan alussa, ja olikin kiva kuulla hänen ajatuksiaan musiikin tekemisestä. Sitten seurasi tosi intiimi akustinen keikka, joka sopi kirjastoympäristöön mainiosti. Yleisöä oli paikalla oikein mukavasti,  varmaan noin 50-60 kuulijaa. Olisipa ihanaa, kun pystyismme järjestämään tällaista enemmän. Kirjallisuusiltojen lisäksi olisi mukava ilahduttaa välillä myös musiikin  ystäviä.

Kulttuurin superviikonloppu kotikulmilla

Syksyn kiireet vievät mennessään niin, että blogin päivittäminen tahtoo jäädä jalkoihin. Elo-syyskuun vaihteen kulttuurin superviikonloppua Forssassa on kuitenkin syytä muistella jälkikäteenkin.

Art Häme -tapahtuma oli jalkautunut Forssaan. Lisäksi täällä vietettiin jokavuotista Forssa-viikkoa ja myös Mykkäelokuvafestivaalit olivat samana viikoloppuna. Kiirettä siis piti, mutta monta hyvää muistoa jäi sulateltavaksi. Tässä viikonlopun huippukokemukset:

1) Wahren-keskuksen järjestämät Kirjalliset illalliset 29.8. Vanhassa Värjärissä.

Sen verran olen kulinaristi, että jo pelkästään historialliseen henkeen toteutettu seitsemän ruokalajin hyvä illallinen olisi riittänyt minulle ohjelmaksi. Mutta siinä pää- ja jälkiruokien välissä kuulimme esitelmöitsijävierastamme eli Kaari Utriota. Hän on tästä naapurista, Somerniemeltä. Utrio on hyvä esiintyjä, esitelmä oli mielenkiintoinen ja juuri sopivan mittainen (n. 40 minuuttia). Kun vielä pöytäseura oli mitä mielyttävintä, ilta oli ihan napakymppi. Ainakin näin Kukkahattutädin näkökulmasta.

2) Salomaa, Vaarula, Merilä ja Hammarberg : forssalaisten kokoelmien helmiä - näyttely (Näyttelytila Vinkkelissä, kirjastotalon 3. krs)

Art Häme ’14 -tapahtumaa varten Forssan kaupungin, Kuhankosken Killan ja Lounaismaan Osuuspankin taidekokoelmat käytiin läpi ja noin 800 teoksen joukosta valittiin teoksia neljältä arvostetulta taiteilijalta.Mukana ovat Urho Salomaa (1902–1965), Väinö Merilä (1921–1984), Olavi Vaarula (1927–1989), Pentti Hammarberg (1930–1991). Neljä hyvin erilaista taiteilijaa. Salomaalta ja Hammarbergilta on esillä maisemia ja kaupunkinäkymiä, Merilältä kantaaottaavaa grafiikkaa. Oma suosikkini on Vaarula, jonka unenomaiset maalaukset tuovat mieleen esim. Marc Chagallin ja Otto Mäkilän työt (viimeksi mainittu ilmeisesti olikin Vaarulan aikaan opettajana Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa). Tämä näyttely on esillä 27.9.asti, toivottavasti mahdollismman moni sen näkee.

3) Mykkäelokuvafestivaalien City lights -elokuvan esitys 31.8.

Forssassa vietettiin jo viidettätoista kertaa Mykkäelokuvafestivaaleja. Suurin osa esityksistä oli vanhassa Forssan Elävienkuvien teatterissa. Siellä näytösten tunnelma on intiimi ja mukava. Tällä kertaa festivaalit kuitenkin huipentuivat 31.8. Chaplinin City lights -elokuvan esitykseen Urheilutalo Feeniksissä. Elokuvan alkuperäismusiikin esitti Sibelius-Akatemialaisista koottu, lähes 50 soittajan filmiorkesteri. Orkesteria johti Heikki Elo. Paikalla oli noin 600 katsojaa. Luulenpa, että kaikki poistuimme tyytyväisinä ja vaikuttuneina. Oli se vaan hienoa!