Tässä lyhyt yhteisraportti kahdesta kvartaalista eli maaliskuun alusta elokuun loppuun 2026.
Tämän vuoden kirjailijalöytö on varmaankin ruotsalainen Moa Herngren, jonka kirjoissa on aika samantyyppinen juonikuvio. Ruotsalainen avioero (2024) kertoo avioerotarinan molempien osapuolien näkökulmasta ja Sisaruskateutta (2026) valottaa yhden perheen dynamiikkaa kaikkien sisarusten näkökulmasta. Ei suuren suurta kirjallisuutta, mutta niin ajatuksia herättäviä! Seuraava, vielä suomentamaton, kirja kertoo katkenneen ystävyyssuhteen tarinan. Sitä odotellessa.
Historialliset aiheet vetoavat dekkareissakin, kuten jo maaliskuun kohdalla todettiin (Wennstam). Tässä kvartaalissa tutustuin Jacqueline Winspearin 1930-luvun Englantiin sijoittuvaan dekkarisarjaan, jonka lukemista aion jatkaa.
Elokuu meni työprojektiin liittyvien, muistisairautta koskevien kirjojen lukemisessa. Osa meni selaten, mutta parhaimmat luin ihan ajatuksella. Esimerkiksi Hanna Jensenin kirjat 940 päivää isäni muistina (2013) ja Äitini muistina : toinen kierros (2022) olivat mielenkiintoisia juuri tarinoiden erilaisuudessa. Hanna Jensen on jossakin muistaakseni sanonut, että kun olet tavannut yhden muistisairaan ihmisen, olet tavannut yhden muistisairaan ihmisen.
Pari elämäkertaa tuli luettua, niistä pidin enemmän Anna-Liisa Haavikon Hilja Valtonen -elämäkerrasta. Valtosen kirjat ovat tuttuja, mutta nyt valottuivat myös kirjailijan elämänvaiheet. Paljonhan kirjoissa on omaelämäkerrallistakin ainesta.
Elokuvissa käytiin pari kertaa. Piti lähteä ihan Karkkilan Kino Laikaan, kun halusin nähdä ihan tavallisen ihmissuhdetarinan eli The Invite -elokuvan. Kotipaikakunnalla menee nykyään enimmäkseen vain kotimaisia draamoja, toimintaelokuvia ja lastenelokuvia. The Invite oli ihan hauska, pääosissa suosikkini Penélope Cruz ja Edward Norton.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti