Verholla – Painokankaiden taide (EMMA 12.2.2025 - 14.03.2027)

Painokankaat ovat tärkeä osa suomalaisen muotoilun historiaa. Espoon EMMAssa on esillä kankaita 31 taiteilijalta. Kankaat ovat eri tehtaiden tuotantoa 1930−2020-luvuilta, eniten on esillä kankaita 1950−80-luvuilta. Näinä vuosina suomalaiset painokankaat saivat mainetta myös ulkomailla.

Esimerkiksi Marimekolla on osattu aina arvostaa ja nostaa esille suunnitttelijoita. Toisaalta vaikkapa Finlaysonin suunnittelijat ovat jääneet aika tuntemattomiksi. Kotikaupunkini Forssan museo on tehnyt ansiokasta työtä Forssassa toimineiden Finalysonin suunnittelijoiden esiin nostamiseksi esim. vuosittaisilla kesänäyttelyillä, jossa esitellään aina yhden suunnittelijan elämää ja tuotantoa. Nämä näyttelyt ovat herätelleet minutkin kiinnostumaan tekstiilisuunnittelusta. Tässä EMMAn näyttelyssä tuli vastaan paitsi uusia suunnittelijoita, myös aiemmin tuntemattomia alan yrityksiä, esimerkkinä vaikkapa E. Helenius tai Tikkurilan Silkki.

Vaikka edellä puhuin paatoksella suunnittelijoiden tuntemattomaksi jäämisestä, huomasin EMMAn näyttelyn jälkeen, että olin kyllä dokumentoinnut kankaiden nimet kuvien yhteyteen, mutta suunnittelijan nimi olikin jäänyt joistakin pois. Aion korjata tilannetta lainaamalla kirjastosta Kirsi Niinimäen ja Marjo Saloniemen kirjan Kretongista printtiin : suomalaisen painokankaan historia (2008) ja kertailla, mitä tulikaan nähtyä... Tässä joka tapauksessa muutama näyte kankaista, joita voisin kehystää vaikka tauluksi seinälleni. 

Anja Terhon Krookus (E. Helenius, 1970-luku)

Fujiwo Ishimoton Koski (Marimekko, 1986)

Leena Rewellin Metsä (Finlayson, 1965)

Juhani Konttisen kuosiluonnos Porin Puuvillalle 1950-luvulta

Kangasnäyttelyssä vierähti pitkähkö tovi, mutta olihan EMMAssa  muutakin katsottavaa, yhden aamupäivän aikana ei kaikkea ehtinytkään...

Rakastan Rut Brykin keramiikkaa ja kävinkin EMMAssa 2016 Brykin tuotantoa esitelleessä Taikalaatikko-näyttelyssä. Nykyään EMMAssa on Bryk & Wirkkala -katseluvarasto, joka  on sijoitettu kokonaisuudessaan yleisölle avoimiin tiloihin. Katseluvarasto on säilytystilan, näyttelyn ja työskentelytilan yhdistelmä. Yleisön nähtävillä on noin 2500 esinettä, loput ovat laatikoissa ja lavahyllyillä samassa tilassa varastoituna - oikeastaan Rut Brykin keramiikkaakin oli enemmän nähtävissä kuin tuossa vuosien takaisessa näytttelyssä!

Kyösti Kakkosen keräämästä, yli 10 000 muotoilu- ja taide-esineen kokoelmasta EMMAan talletetut yli 1400 teosta keskittyvät kokoelman ytimeen: suomalaiseen keramiikkaan ja lasiin. Lisäksi esillä on ryijyjä tunnetuilta suunnittelijoilta. Näidenkin parissa sai kyllä aikaa kulumaan!

Kustaa Saksi: Rajamailla (Desingmuseo 5.5.-15.10.23)

Kustaa Saksin näyttely esittelee Saksin suunnittelemia, Alankomaissa jacquard-tekniikalla kudottuja tekstiiliteoksia vuosilta 2013–2023. Näyttelyn luonnehditaan tutkivan hetkiä todellisen ja epätoden välillä. Saksin innoittajina ovat toimineet matemaattiset kuviot, optiset illuusiot sekä unen ja migreenin aikaiset näyt.

Desingmuseo muodostaa hienot puitteet näille suurille, värikkäille tekstiiliteoksille. Työt on toteutettu Tillburgin tekstiililaboratoriossa, huippuyksikkössä, jossa on osaavia kutojia, materiaalispesialisteja jne. Sinne voi mennä myös taiteilija ja suunnittelija, jolla ei ole tekstiilialan kokemusta, toteuttamaan ideoitaan työryhmän kanssa.

Näytelyyn liittyi kiinnostava video. Kiinnostavaa oli myös jälkikäteen kuunnella netistä Radio Helsingin Helsinki Design Weekly -podcast, jossa Kustaa Saksi kertoi työstään:
https://www.radiohelsinki.fi/podcastit/rajamailla/

Haastattelussa Saksi kertoo, että vaikka pitää itseään hyvin epämatemaattisena, hän on lapsesta asti ollut kiinnostunut matemaattisista kuvioista, optisista illuusioista ja sen sellaisesta. Myöhemmin hän on tullut huomaamaan, kuinka jokaisessa kulttuurissa on toistuvia kuvioita, joku noissa tietyissä kuvioissa puhuttelee ihmisiä universaalisti.

Haastattelussa Saksi kertoo näkevänsä aurallisen migreeninsä aikana toistuvia kuvioita ja tekstuureja. Hän sanoo pyrkivänsä näkemään migreenissä myös kauneutta, kuten kiertyvät  muodot, sahalaitakuviot jne. Kiehtova on Saksin pohdinta siitä, että migreenissä paljastuisi jotain aivojen toimintatavasta, näkyisi välähdyksenomaisesti joku aivokuoren ohjelmointikoodi...

Yksi innoittaja Saksille ovat näyt unen ja valveen rajamailla ja hän kertoo olevansa kiinnostunut myös ns. hypnopompisista unista.

Tässä vielä muutama kuva näyttelystä. Erityisesti minua puhutteli useassa työssä toistuva puolikaaren muotoinen "otus". Vähän pelottava, vai onko kuitenkin ihan ystävällinen?

Milavida ja Sarpanevan Ambiente-kankaat

Museokortti vei minut tällä kertaa poikkeamaan Tampereen Milavida-museoon. Muistan toki rakennuksen omilta opiskeluajoiltani Hämeen museona, mutta en sinne kyllä kertaakaan poikennut (shame on me!).

Milavidan pysyvänä näyttelynä esitellään Finlaysonin omistajasukuun kuuluneen Wilhelm Nottbeckin ja hänen perheensä elämää Tampereella siihen saakka, kun perhe jätti Tampereen 1900-luvun alussa. Itse asiassa ilmeisesti vain orvoiksi jääneet lapset asuivat juuri tässä rakennuksessa, koska äiti kuoli synnytykseen 1898 ja perheenpää puolta vuotta myöehmmin umpisuolen tulehdukseen. Aika surullinen tarina - lääketiede oli aika voimaton siihen aikaan ahnaan kuoleman edessä.

Perusnäyttely jäi tällä kertaa huonolle tarkastelulle, lupaan palata siihen kyllä myöhemmin. Nyt  tutustuttiin Timo Sarpanevan Ambiente-kankaita esitelleeseen näyttelyyn. Sarpanevan suunnittelemat kankaat olivat minulle täysin tuntematon osa Suomen tekstiilihistoriaa - ja forssalaisena luulin siitä sentään jo jotain tietäväni. Ambiente-näyttely on esillä vain 2.2. asti, joten kiirettä pitää, jos siihen haluaa vielä tutustua.

Ambiente-tekniikan Sarpaneva keksi vahingossa Porissa Rosenlewin paperitehtaalla ilmeisesti lahjapapereita suunnitellessaan, kun painokoneen rikkoutuessa suuttimista tulvi värejä paperille yllättävällä tavalla. Sarpaneva pääsi 1965 kokeilemaan tekniikkaa jo vähän hallitummin kankaiden kanssa Tampellan Lapinniemen tehtaalle - värisuuttimia liikuteltiin kiskojen avulla ja levitettiin väriä kankaalle ohjailtavilla suuttimilla ikään kuin maalaamalla. Kuvio muodostui samanlaiseksi kankaan molemmille puolille. Sapanevan Ambiente-kankaiden kokoelma on Tampellan konkurssin jälkeen päätynyt Tampereen kaupungin museokokoelmiin.

Tässä muutama yleiskuva näyttelytilasta:

Kankaiden väritykset olivat huikeita. Ei ihme että Andy Warholin kerrotaan vinkanneen Sarpanevalla, että kankaat kannattasi kehystää ja myydä tauluina. Katsokaapa vaikka tätä tekemääni kuvakollaasia parista kankaaasta - kyllä ottaisin seinälleni:

Kankaat sopivat myös varmaan tosi hyvin 60-luvun selkeään vaatemuotiin. Näyttelyssä oli esillä muutama mustavalkoinen lehtikuva Ambiente-kankaista tehdyistä mekoista. Ajatelkaapa tätä mekkomallia Ambiente-väreissä - voi kun osaisi kaavoittaa ja ommella tällaisen mekon: