Teeman elokuvafestivaali 26.-30.11.

Teeman elokuvafestivaalilla esitettiin monta hienoa elokuvaa, mutta tärkeimmältä tuntui katsoa uudestaan Sauran Korppi sylissä -elokuva. Muistan nähneeni sen joskus 70-luvulla, vielä kotona asuessani. Totta on, mitä elokuvasta sanotaan: siitä jäävät mieleen Jeanetten Porque te vas -kappale ja pääosaa esittävän pikkutytön vakava katse. Muistin elokuvan tunnelman unenomaisesti ja sen, että minua vaivasi että en oikein ymmärtänyt elokuvaa. Sittemin olen vaikuttunut  Sauran joistakin muista elokuvista, esim. flamenco-elokuva Carmen oli parikymppisenä mieletön elämys, kävin sen katsomassa usemmankin kerran. Mutta Korppi sylissä on aina jänyt katsomatta uudelleen.Tällä katselukerralla luulen ymmärtäneeni elokuvan paremmin. Elokuvan parasta antia oli se, miten kuvataan lapsen tapa hahmottaa maailmaa ympärillään. Todellisuus, muistikuvat ja kuvitelmat sekoittuvat.

Tässä faktat elokuvasta:
Korppi sylissä (Cria cuervos) (110 min.) K12. Vuodelta 1976.
Mestariohjaaja Carlos Sauran hienoimpiin töihin kuuluva kuvaus kuolemasta, Francon ajan Espanjasta ja vanhempansa menettäneestä surumielisestä tytöstä. Ana Torrent esittää pientä Ana-tyttöä, ja Geraldine Chaplin on kaksoisroolissa Anan äitinä ja aikuisena Anana.
Lue lisää Ylen www-sivulta.

Ja sitten linkki Youtube-videoon, jossa tuo elokuvan mieleen jäävä kappale soi. Tämä 70-luvun hienoa iskelmäantia edustava kappale saa ihan uusia ulottuvuuksia, kun elokuvan pikkutyttö soittelee sitä lelunomaisella levysoittimella, kun kaikki tuntuu hajoavan ympäriltä:

Marraskuun lukuhaaste

Syksy on ollut kulttuuriharrastusten suhteen luvattoman synkeä, ei ole juuri raportoitavaa. Koska joka tapauksessa luen koko ajan jotakin, päätin tarttua kirjailija Karo Hämäläisen lukuhaasteeseen. Hän haastoi ihmiset lukemaan kirjoja Suomen Kuvalehden artikkelissaan. Ideana on siis lukea marraskuussa päivittäin vähintään 30 sivua kaunokirjallisuutta: romaaneja, sarjakuvaa, runoja tms. Oheisessa kuvassa kirjahyllyn lukemista odottavien osastoa. Täytyykin muistaa varata joku runokirja kiirepäiviä varten....

Marraskuun aikana raportoin blogissa lyhyesti ne kirjat, jotka saan luettua loppuun haasteen aikana. Useimmiten minulla on useita kirjoja yhtä aikaa luettavana.

2.11. Heikkinen, Antti: Risainen elämä (2014). Tämä oli minulla aika pitkään työn alla.  Kyseessä on siis Juicen elämäkerta. Minua kirja kiinnosti yhtä paljon Heikkisen takia, jonka Pihkatappi-kirja oli mukava lukuelämys. Risainen elämä -kirjasta noin 50 % on Juicen kappaleiden analyysiä eli parhaiten kirja toimii tosifaneille. (Jaa, tarkkaan ottaen tämä ei ollut kaunokirjallisuutta...)

2.11. Skiftesvik, Joni: Valkoinen Toyota vei vaimoni (2014). Tämä kirja on omaelämäkerrallinen, sisältää vähän hajanaisia muistoja elämän varrelta lapsuudesta ihan nykypäivään, sujuvasti kerrottuna. 10 vuotta Oulussa asuneena Skiftesvikin kirjoja on tullut jonkin verran lueskeltua. Toimittajataustainen Skiftesvik oli Oulussa ihan näkyvä persoona, sikälikin nämä omaelämäkerralliset tarinat kiinnostivat.

8.11. Aronen, Eeva-Kaarina: Edda (2014). Aronen on minulle vähän vaikea kirjailija. Kirjoissa on jokin maagisen realisimin tyyppinen taso, jota en tavoita, vaan jään aina ällistelemään, että mitä todella tapahtui.Tämä kirja tapahtuu kahdessa aikatasossa. Se kertoo 50-luvun Töölössä asuvista pikkutytöistä, Eetusta ja Aatusta, joiden elämää muuttaa asuintalossa tapahtuva tragedia. Toinen taso on aikuistuneen Eetun, Eddan, elämä. Vaikka tunnustan olevani selkeämmän juoniromaanin ystävä, Aronen on loistava kirjoittaja, aistielämykset välittyvät suorastaan häkellyttävästi lukiessa.

9.11. Kross, Jaan: Sattumien summa : yhdeksän novellia (2013)
Jaan Krossin novellituotanto on saatu suomennettua tämän neljännen novellikokoelman myötä. Novellit ovat kirjassa aikajärjestyksessä (1981-2004). Ensimmäiset novellit olivat kiinnostavimmat, viimeiset olivat osin selvityksiä Viron lähihistoriasta, niiden kaunokirjallinen arvo on ehkä vähäisempi. En malta olla mainostamatta Krossin ensimmäisen suomennetun novellikokoelman (Kleion silmien alla (1984)) ensimmäistä novellia, Michelssonin paluu, jota suorastaan rakastan. Se kertoo tarinan Michel Sittowista (1469-1525), kuuluisasta tallinnalaisesta maalarista ja kuvanveistäjästä. Mielestäni Krossin novellituotantoon kannattaa tutustua siitä päästä.

11.11. Pättikangas, Eira: Kuinka monta iltaa (2014). Sitten kevyempää. Kurikkalainen Pättikangas kirjoittaa niiiin pohojalaasta, niiiin pohojolaasta että. Ihan kaikkea en edes ymmärrä, murretta korostetaan vähän liikaakin, mutta muuten Pättikangas on ihan pätevä kirjoittaja. Nämä ei ole ihan vain naisten viihdettä, henkilöhahmot on vähän moniulotteisempia ja juonenkäänteet ei ole ihan ennalta arvattavia. Tämä kirja on mainio 50-luvun ajankuvaus.

14.11. Goodwin, Jason: Janitsaaripuu (2006). 1836 vuoden Istanbuliin sijoittuvassa dekkarissa rikoksia ratkoo Yashim Togalu, eunukki. Periaatteessa juuri sellainen dekkari, josta pidän, historialliset ovat suosikkejani. Mutta tämä olisi pitänyt lukea yhtä kyytiä. Nyt iltaisin, pätkinä lukiessa, putosin vähän juonestakin ja väsähdin välillä kirjan kieleen, joka vilisi turkkilaisia vierassanoja. Periaatteessa ihan hyvä kirja.

18.11. Koivukari, Tapio: Missä aallot murtuvat (2005).  Luodetuulen maan (2002) jatko-osa kertoo saman perhekunnan tarinaa 1920-luvulta toisen maailmansodan jälkeisiin vuosiin. Hienoa saaristolaiselämän kuvausta maustettuna raumalaistyyppisellä puheenparrella. Raumalaisuuden lisäksi kieltä rikastuttaa (hankaloittaa?) runsas merenkäyntiterimistö. Mutta joo, kyllä luen trilogian kolmannenkin osan, ehdottomasti.

25.11. Atwood, Margaret: Poikkeustila (2007). Novellikokoelman kaikki novellit kertovat Nell-nimisen henkilön elämänvaiheista. Lukiessa iski epäilys: olenko joskus lukenut jo tämän? Eli ei ihan niin vaikuttavaa ja mieleenjäävää tekstiä kuin esim. Herran tarhurit tai Nimeltään Grace. Ihan ok silti.

28.11. Ekman, Kerstin: Huijareiden paraati (2014). Kirjan päähenkilöt ovat epäsuhtainen pari, kaksi hyvin erityyppistä naista, jotka ajautuvat yhteistyöhön kirjojen kirjoittamisessa. Kirjat kirjoittaa suurimmalta osin ruma ja julkisuutta kammoava Babban, kirjat julkaistaan kuitenkin kauniin, edustavan ja sosiaalisen Lillemorin nimissä. Lillemor korjaa kirjoista kunnian ja maineen. Ennen pitkää naisten välit alkavat entuudestaan kiristyä... Kirja oli ajatuksia herättävä, mutta toisaalta varsin hauska ja kevyt luettava.