Elonkierron teemakierroksella

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen MTT:n Elonkierto-puistossa järjestetään kesäisin erilaisia teemakierroksia. Maksuttomat kierrokset ovat hyvää PR:ää tutkimuslaitokselle. Nyt kesäkuun lopussa aiheena olivat linnut, ja suosio oli taattu. Vaikka tummat sadepilvet pelottelivat taivaalla, paikalle löysi varmaan 150 linnuista kiinnostunutta ihmistä.

Puiston ympäri kävellessä linnuista kertoi biologi, tietokirjailija Pertti Koskimies. Taas tuli todistettua, että kun ihminen tietää asiastaan, on siitä innostunut ja osaa välittää innostuksensa, pari tuntia kuunnellessa menee ihan siivillä. Koskimies oli hyvä ja selkeäsanainen esiintyjä. MTT:kin oli löytänyt hyvän äänentoistoratkaisun, joka toimi hankalissa ulko-olosuhteissa. Koskimiehen aiheet vaihtelivat lintujen suunnistustavoista niiden elinympäristöjen muuttumiseen, lintujen parisuhdeproblematiikasta lintusananlaskuihin jne. Ja senkin opimme, mikä erottaa linnut kaikista muista elollisista olennoista: höyhenet!



Mieshän on ihan lintumiehen näköinen...

 

Osallistujia oli runsaasti.



Niinpä kävelyosuuksilla jono vähän venyi.

Loppukesän tapahtumat voi tarkistaa MTT:n sivuilta.

Kotimaanmatkailua junassa

Pitkästä aikaa matkustin yöjunalla. No, siihenhän ei nyky-Suomessa ole paljon mahdollisuuksiakaan... Nousin yöjunavaunuun Tampereella klo 22  ja heräsin aamulla virkeänä Rovaniemellä klo 8 - miten kätevää! 

Minä olen junaihminen. Olen aikoinaan matakustanut junilla tosi paljon, ja suurimman osan elämästäni asunutkin junapaikkakunnilla. Interreilannutkin, tietysti. Yöjunia käytin usein kulkiessani Tampereelta Savoon, joskus päiävaunuissa istuen, joskus raskin ostaa makuuvaunupaikankin. Silloin makuupaikka tuntui ylellisyyden huipulta.

Mutta kehitys on kehittynyt tässäkin. Nyt minulla oli makuupaikka kaksikerrosvaunun yläosassa, jossa hyteissä on oma vessa ja suihkukin! Satuin vielä olemaan ainoa matkustaja kahden hengen hytissä, joka olisi varmaan kahdelle hengelle ollut tosi pieni. Näin yhdelle hengelle se oli juuri sopiva. Vessan suihkusysteemissä koko vessan lavuaariseinä kääntyi sivuun, ja avot!: vessa muttui suihkukopiksi. Pitihän sitä kokeilla aamulla ja niinpä saavuin Rovaniemelle suihkunraikkaana.

Pari kuvaa mukavasta yösijastani:

Yleisnäkymä ovelta

Ja se vessa, jossa siis koko lavuaariseinä kääntyy...

Värioppia puutarhassa

Puutarha on iso ilonaiheeni ( jos kohta välillä murheenikin). Taidot eivät aina ihan riitä siihen mitä  tavoittelee, pihan olosuhteetkin tulevat joskus vastaan. Mutta missään ei oikeastaan nykyään saa sellaista flow-tilaa, kuin puutarhassa askaroidessaan. Etenkin keväällä käy usein niin, että menee pihalle tekemään jotakin pientä töiden jälkeen ja loppujen lopuksi vääntäytyy sisälle iltauutisten aikaan happimyrkytyksen saaneena.

Minulla oli  yli kymmenen vuotta sitten, omakotitaloon muuttaessani, tarkkoja mielikuvia siitä, millaisen pihan halusin. Isoäidin perennoja, perinnekasveja, väriskaalana sini-valkoinen. Missään tapauksessa en pitänyt keltaisista enkä etenkään vaaleanpunaisista kukista. No, kävi niin kuin kävi - puutarhasssa oli jo kasveja ja lahjaksi sai hyviä, terveitä taimia. Enhän nyt voinut olemassa olevia kasveja kaatopaikallekaan kärrätä: iloisenkeltaista vuohjenjuurta, fuksianpunaista pionia, vaaleanpunaista harmaamalvikkia, keltaista tyräkkia jne. jne. Kun nyt katsoo puutarhaa, huomaa että tarkat värisuunnitelmat ovat unohtuneet.

Sittemmin olen kertaillut väriopin alkeita muun harrastukseni yhteydessä. Siellä väriopin tunnilla huomasin, että mietin enemmän värejä puutarhani yhteydessä kuin esim. pukeutumisessani. Periaatteessa olen pyrkinyt lähiväriharmoniaan, kaunis yhdistelmä on mielestäni esim lila-sininen-valkoinen. Mutta puutarhani on aika omalakinen paikka ja nyt kun toukokuun lopussa kiertelin puutarhaa, huomasin yllättäen että siellä oli vallalla vastaväriharmonia. Jotenkin kummallisesti useammasta puutarhan kolkasta löytyi iloisia kelta-violetteja kasviyhdistelmiä. Kuinkahan näin on päässyt käymään? Vaan kauniilta näyttivät nekin, oikeastaan nykyään on melkein vaikea keksiä mikä väriyhdistelmä saisi aikaan puistatusta puutarhassa. En siis ikipäivänä pukeutuisi kelta-violettiin.

Tässä pari kuvaa vastaväriharmoniasta:

Rönsyakankaali ja sipulikukkia

 

Saksankurjenmiekat ja kultatyräkki

Tutustumassa Viipurin kirjastoon

Helatorstaiviikonloppuna pistäydyin ryhmämatkalla tutustumassa Viipuriin, mm. Alvar Aallon kirjastoon. Kirjaston restaurointihan valmistui vuoden 2013 lopussa, kestettyään parikymmentä vuotta. Rahoitusta kerättiin Suomestakin lukuisiin osaprojekteihin. Remontti saatettiin kuitenkin loppuun Venäjän hallituksen myöntämän määrärahan turvin. Restauroinnin pohjana olivat Suomesta saadut alkuperäispiirustukset ja sitä valvoi koko ajan Viipurin kirjaston Suomen restaurointiyhdistys.

Tosi hienoa oli. Toisaalta oli vähän sellainen olo, että nyt juuri kirjaston onnistui näkemään kaikessa loistossaan. Vierailuviikonloppumme oli varsin sateinen, ja jotkut matkalaisista kertoivat nähneensä kirjaston tasakatoilla seisovia laajoja vesilammikoita... Itse ihmettelin talon ilmastointia: kun talon luentosalissa oli suorastaan turhan viileää, kirjaston lainaussalissa oli tuskallisen tukalaa. Talossa on korjattu ilmalämmitysjärjestelmä ja se kyllä tuntui kirjahallissa toimivan, mutta ilmanvaihdosta en ole ihan varma. Siinä kun seisoskeli esittelyä kuuntelelemassa, alkoi melkein pyörryttää.

Mutta kannatti käydä Viipurissa, Monrepos'n puistokin oli hieno, huolimatta tuulen kanssa tulleesta sateesta.

Tässä muutama kuva kirjastolta:

Hienoja yksityiskohtia: ulko-ovi

Eteisaula ikkunoineen ja portaikkoineen oli niin funkkista, niin funkkista.

Katon valoikkunat hurmaavat arkkitehteja ympäri maailman.

Yleisnäkymä kirjahalliin.

Liikuttava yksityiskohta: ihanat lamput, johtoja ei ole kytketty mihinkään.

 

 Ikkunat tuovat luonnon sisälle hienosti.

Lisätietoa kirjastosta mm.: http://www.alvaraalto.fi/viipuri/