Lomaviikko. Kotona on menossa pientä remonttia, ja niinpä piti päästä päiväksi pois remontin keskeltä loman viettoon. Suunnaksi Turku.
Työkaveri oli lomallaan käynyt perheensä kanssa Luostarinmäellä ja kehui kovasti vierailuaan. Olen käynyt Luostarinmäellä pari kertaa, mutta edellisestä kerrasta on jo aikaa varmaan parikymmentä vuotta, joten sinne siis.
Pääsin ihanaan museotunnelmaan jo matkalla Vartiovuorta ylittäessä. Tuntui jopa hieman epätodelliselta, kun puiston polulla vastaan käveli nuori, selvästi vuosisadanvaihteen asuun (pitkä hame, olkihattu) pukeutunut nuori nainen kori käsivarrellaan. Totesinkin neidille, että suunta näyttäisi olevan oikea, kun olen menossa Luostarinmäelle...
Luostarinmäkihän on siis alue, joka pelastui Turun 1827 palosta. 29.6.1940 alueella avattiin uusi museo, Luostarinmäen käsityöläismuseo, jonka päämääränä oli pelastaa vanhat käsityöammatit ja esitellä alueen vanhaa rakennuskantaa. Voimanaisena hääri museoammattilainen Irja Sahlberg, jonka ansioksi voidaan laskea myös Qwenselin talon säilyminen museona.
Mutta museotkaan eivät säily muutoksitta, ja 2020-luvun uudistushankkeessa museo saikin uuden nimen: Luostarinmäen museokortteli. Tavoitteena oli nostaa esille korttelin alkuperäistä historiaa ja korttelissa asuneiden henkilöiden tarinoita. Museo avattiin uudistettuna 2022. Eli olikin korkea aika käydä tutustumassa uudistuneeseen museoalueeseen.
Muutos tuli vastaan heti sisäänkäynnillä: uusi lippukassa/museomyymälä -rakennus palveli ihan uuden näköisissä, käytännöllisissä tiloissa. Museoalue jakaantuu neljääntoista pihaan, jokaisessa useita rakennuksia ja interiöörejä. Alueesta on saatavana selkeä opaskartta ja kunkin museointeriöörin yhteydessä on aina saatavilla selkeät opastavat tekstitaulut. QR-koodeilla avautuvat myös ääniopasteet tiloihin. Itsenäinen kiertäminenkin onnistuu siis hyvin, vaikka toki joka päivä klo 16 alkavalle opastuskierrokselle kannattaisi osallistua.
 |
| Opastetekstitaulu interiöörin yhteydessä |
Mutta minä siis kiertelin yksin, rauhallisena kesäkuun päivänä, kun tungoksesta ei ollut tietoakaan ja päivä oli mukavan aurinkoinen ja tuulinen. Ihastelin yleisnäkymiä, rakennuksia ja pihoja. Kiertelin rauhassa ja lueskelin opastustekstejä ajan kanssa. Polvet olivat kyllä kovilla, koska suunnilleen kaikkiin rakennuksiin oli vähintään muutama porras, jossakin enemmänkin...
 |
Paljon oli myös kauniita yksityiskohtia katseltavaksi.
Ja niin, se puistossa vastaan tullut neitikin löytyi hatuntekijän asunnosta. Hän oli kuulemma käynyt hakemassa kangaskaupasta vuorikangasta hattuihinsa. Sain mukavan selostuksen olkihatun tekemisestä ja keskusteltiin muistakin hattuasioista.
Vielä pitää mainita museoalueen sisäänkäynnin luona oleva kahvila Kisälli, jossa pysähdyin mennen tullen. Tosi viehättävä miljöö 1800-luvun rakennuksessa ja hyvä tarjonta sekä suolaista että makeaa syötävää.
Koko päivähän siellä Luostarinmäellä meni!
