Luonnon helmassa Hämeenlinnan taidemuseolla : Anni Rapinoja 10.5. asti

"Talvilomapäivä". Pimeää. Sataa vettä. Päätetään piristää päivää vierailulla Hämeenlinnan taidemuseolla, jossa on hailuotolaisen Anni Rapinojan laaja, retrospektiivinen näyttely. Jostain aiemmasta näyttelystä mieleen palaavat huikeat juolukanlehdistä tehdyt korkokengät.

Maan kuva - installaatio

Rapinojalla on sekä luonnontieteellinen että taidealan koulutus, ja se näkyy häneen taiteessaan. Töiden tekeminen vaatii varmaan uskomatonta määrää pohjatyötä eli luonnossa liikkumista, havainnointia, materiaalin keräämistä ennen kuin päästään ns. taiteelliseen työhön eli materiaalin käsittelyyn ja työstämiseen. Oulussa pidetyn näyttelyn esittelysivulla sanotaan kuvaavasti: "työskentelyssä yhdistyy pienviljelijäkodin perintö, akateemiset opinnot, elämäntapa, kenttätyö luonnossa ja intuitio".

Rapinojan tieteellisluontoinen lähestymistapa tuli esiin esimerkiksi Äitimaan arkisto -installaatiossa, jossa oli kerättynä, lajiteltuna ja nimikoituina mieletön määrä hänen käyttämiään materiaaleja: linnun kalloista ja höyhenistä erilaisiin kasvinosiin, lehtiin,  käpyihin, siemeniin jne. Laatikoita ja purkkeja piti tutkia ihan vatsallaan maaten alimpien hyllyjen edessä. Uskomattomin asia oli laatikollinen voikukan hattarapalloja...

Hurmaavia asioita noista luonnonmateriaaleista sitten oli koostettukin. Tuttujen puolukanlehtikenkien ja -laukkujen lisäksi löytyi suloisia kenkiä ja vaatteita, joissa oli käytetty materiaalina tupasvillaa tai pajunkissoja. Tai naavaa, järviruokoa - jopa ampiaspesätkin olivat saaneet uuden elämän "vaatteiden" materiaalina.

Eläinten papanat olivat materiaaleina mm. näyttävälle Luonnonvalot-sarjalle eli kristallikruunumaisille teoksille, joita oli esillä yksi salillinen. Tekniikka käy ilmi tästä kuvasta. Etualalla osa Metsän syli -teoksesta (hirven papanat), takana Tuhat tarinaa (peuran papanat).

Esillä oli myös videoteoksia. Stressitasojen laskuun oiva paikka oli näyttelyhuone, jossa seinille heijastettin n. 10 minuutin videoesityksessä metsän vuodenkierto. Sitä sopi tarkkailla lattialta käsin, suurilla tyynyillä makoillen. Harmaa, sateinen talvipäivä unohtui tehokkaasti!

Jos kiinnostuit (etkä pääse Hämeenlinnaan...), Rapinojalla on onneksi myös hienot kotisivut, jossa on hyviä kuvia hänen teoksistaan. (Ja muistathtan, että nämäkin blogin kuvat suurenevat kun klikkaat kuvaa...)

Yhteiset kuvamme -näyttely Hämeenlinnan taidemuseossa 10.12.2016 -19.11.2017

Olin menossa juna-asemalle Hämeenlinnassa, kun tajusin, että taidemuseohan on siinä ihan vieressä ja minulla joku tunti ylimääräistä aikaa. Päätin siis poiketa museolle, vaikka minulla oli vain hatara käsitys, että jotakin hämäläistä taidetta siellä on esillä. Ja niinpä olikin, "viljamakasiinin" puolella Yhteiset kuvamme -näyttelyssä esitellään Hämeessä olevia merkittäviä taidekokoelmia ja niiden harvoin nähtyjä teoksia. Iso osa oli tietysti Hämeenlinnan taidemuseon omista kokoelmista - onhan niitä siellä, kultakauden teoksia 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alusta (mm. Halosta ja Järnefeltiä oli esillä).

Mutta vähemmän tuttuakin löytyi. Forssan kaupungin lähinnä virastojen seinille  hajaantuneita kokoelmia on toki Forssassakin  esitelty, mutta juuri näitä tauluja en ole kyllä nähnyt kotopuolessa esillä. Tammelan Portaan kylässä lienee jotakin aivan erityistä, koska paikallisilla taiteilijoilla näkyy olevan kaikilla sinne jokin kytkös. Kyläkoulun opettaja Urho Salomaa on meillä päin tunnettu tekijänimi, ja hänen piirustuskerhostaan on  kehittynyt ns. Portaan Akatemia, joka järjestää edelleen taidekursseja kesäisin. Tässä pari näkymää Forssan keskustasta hänen kuvaamanaan:

Salomaa, Urho: Joenrantanäkymä Forssasta, 1949

Salomaa, Urho: Kaupungintalo, 1950

Tammelasta olivat kotoisin myös Jorma Kohonen ja Pentti Hammarberg (joka oli siviiliviraltaan Museoviraston piirtäjä). Hammarberg oli  kotoisin nimenomaan Portaasta ja kuvasi paljon kotikylänsä näkymiä.

Hammarberg, Pentti: Aamu, 1989 (pahoittelen heijastuksia lasissa...)

Mitä olisi Suomen taide-elämä ilman opettajia? Näyttelyssä tutuksi tuli myös lammilaisen opettajan, Vilho Penttilän, keräämä taidekokoelma, joka on siis kuntaliitoksen yhteydessä siirtynyt taidemuseon haltuun. Kokoelmassa on pääasiassa 1900-luvun alun taidetta. Tässä kokoelman todellinen herkku:

Cawén, Alvar: Syksy, 1923

Tervakosken Taiderengas ry lienee ollut aktiivisimmillaan 60-70-luvuilla ja se toikin näyttelyyn mukaan vähän modernimpaa vivahdetta:

Hienonen, Erkki: Kolme kylpijää, 1975