2020 neljännessä kvartaalissa seurailin Helsingin kirjamessuja verkossa (yllättävän kiva kokemus!) ja niiden innottamana tulin lukeneeksi pari kirjaa eli Tuomas Kyrön Kirjoituskonevarkaan ja Miika Nousiaisen Pintaremontti-kirjan - ovathan herrat niin sujuvia haastateltavia, että kiinnostus herää väkisinkin. Kyrön kirja nyt ei säväyttänyt, mutta minulla on kyllä "soft spot" Miika Nousiaiselle, joka tosi osuvasti luonnehti itse kirjaansa: "keski-ikäisen miesdemarin chick-litiksi". Sitähän se Pintaremontti just oli, sympaattista luettavaa kerrassaan.
Kaikenkaikkiaan hyvä kirjakausi, monta kiinnostavaa kirjaa: Khemiri, Offill, Wähä, Karila, Maude... Huippuelämystähtiäkin suorastaan sateli. Karo Hämäläisen Kansalliskirjailija oli ensimmäinen huippuelämys: mukaansa tempaavaa luettavaa, jossa faktan ja fiktion rajaa sekoiteltiin herkullisesti. Selväksi kuitenkin tuli, että taustatyöt oli tehty huolellisesti. Toinen huippuelämys oli odotettu. Elizabeth Stroutin Olive Kitteridge oli juuri niin hyvä kirja kuin odotinkin. Televisiosarja nosti Oliven aina keskiöön, mutta kirjan novelleissa Olive vilahtaa välillä vain takavasemmalla. Sarjaan verrattuna oli ihanaa päästä sisälle myös Oliven ajatuksiin. Aivan huikea kirjallisuushahmohan tämä Olive on. Kolmas huippuelämys tällä kaudella oli Tiitu Takalon Memento Mori -sarjakuva. Takalohan on jo Sarjakuva-Finlandialla aiemmin palkittu, mutta tämä työ oli kyllä iha omaa luokkaansa omakohtaisena sairastumisen ja toipumisen kuvauksena. Tämä sarjakuva pitäisi määrätä hoitoalan ja lääketieteen opiskelijoiden kurssivaatimuksiin!
Pikkukaupungissamme on lähes koko ajan pyöritetty elokuvia (viime aikoina max. 10 katsojaa näytöksessä -periaateella). Sääliksi käy teatterinpitäjiä, mutta minulle tämä on ollut todella tärkeä henkireikä. Katsotaanpa 2020 viimeisen kvartaalin aikana näkemieni elokuvien listaa, ja arvioidaan mitkä nousevat parhaiten mieleen. Tove-elokuva muistuu mieleen Alma Pöystin loistavan roolisuorituksen ansiosta, Lost boys -elokuva huumehelvetin tehokkaana kuvauksena ja Palm Springs -elokuva muuten vaan symppiksenä muunnelmana Päiväni murmelina -lempparistani...
Tällä kertaa elokuvan huippuelämystähti menee kuitenkin ohi näiden listojen Areenasta katsomalleni Sally Potterin Orlandolle (nyt se on sieltä jo valitettavasti poistunut). Tämä Virginia Woolfin romaaniin perustuva elokuva on jotenkin jäänyt minulta väliin, ja olipa se elämys! Vaikka meillä on naurettavan iso televisio, olisi kyllä hienoa nähdä se vielä joskus oikealta valkokankaalta, se oli NIIN visuaalinen ja upea. Ja pääosassa maaginen Tilda Swinton!
