Helsingin Kirjamessut verkossa 22.–25.10.2020

Alkuun siteeraus viime syksyn postauksestani Turun kirjamessuilta: "Tungos oli lähes sietämätön, yhtään en pysty sellaiseen normimessumeininkiin, että kuljeskellaan tiskeillä, verkostoidutaan ja minglaillaan. Mutta ei se mitään, kirjamessut toimivat introvertimmällekin ihmiselle, kun keskittyy haastatteluihin ja keskusteluihin. On aina mukavaa kuulla kun kirjailija kertoo kirjastaan."

Arvata saattaa, että tämän syksyn virtuaalikirjamessut sopivat minulle kuin nenä päähän. Onhan se tietysti vähän valjua istua kotisohvalla kuulokkeet korvilla katselmassa iPadin näyttöä. Toisaalta en koskaan ole jaksanut kirjamessumeininkiä päivää enempää, joten paljon kiinnostavaa on aina jäänyt kuulematta - tänä vuonna pystyi neljän päivän ohjelmasta poimimaan kaiken kiinnostavan, ja mikä parasta hommaa voi jatkaa vielä 8.11. asti. Lipunkin ostin ihan itse, enkä edes pidä hintaa pahana (olikohan neljän päivän lippu 17 €?). Katsoin messuohjelmaa osin suorana, osin tallenteina, välillä istuin kuin kirkossa, välillä puuhasin ohessa muuta, ja vieläkin on kiinnostavia tallenteita katsomatta -  mikä vapaus!

Tallenteita tuijotellessa tuli mieleen, että oi jospa Yle lähettäisi vaikka kerran viikossa puolen tunnin kirjallisuusohjelman - ihan vaan yksinkertaisella idealla, että käytettäisiin puolisen tuntia jonkin kirjailijan/kirja-alan toimijan haastatteluun. Katsojia luulisi löytyvän, vaellammehan messuillekin, Akateemisen Kohtaamispaikalle, Helsinki Litiin jne. Ylen aamussa lienee Aamun kirja -lähetys melko säännöllisesti, mutta kun ei suorana voi katsoa, niin ei sitä tule Areenastakaan kaivettua esille. Sitä paitsi, kymmenessä minuutissa ei ehdi kun pintaa raapaista - pitäisi varata enemmän aikaa kunnon keskustelulle! Kirjallisuus- ja kultttuuriohjelmat ovat nykyään aika huonossa hapessa televisiossa.

Muutama ihan must-juttu näiltä virtuaalimessuilta:
1) Väinö Linna on minulle todella tärkeä klassikko ja Karo Hämäläisen Kansalliskirjailija olikin jo tullut luettua. Niinpä oli mukava kuunnella Hämäläisen kertovan kirjastaan. Panu Rajalan toimittaman Päivä on tehnyt kierroksensa -kirjan aion myös lukea, joten Jyrki Nummen ja Rajalan keskustelu Linnasta oli kiintoisaa kuultavaa.
2) Elisabeth Strout on ollut viime vuosien kovimpia elämyksiä, joten oli kiva nähdä hänet live-haastattelussa, vaikka Sofi Oksanen oli mielestäni vähän turhan monisanainen haastattelija ja ohjasi vähän liikaakin keskustelun kulkua.
3) Heikki Herlin kertoi Tuollapäin on highway -kirjastaan (Juha Hurme oli myös melko monisanainen haastattelija...). Koneen ruhtinas -kirja on jäänyt mieleen, ja tämäkin siis kiinnostaa.

Surffailusta jäi mieleen myös seuraavia juttuja:
1) Miika Nousiainen osaa hienosti kiteyttää asioita: "keski-ikäisen demarimiehen kirjoittama chicklit" on määritelmä, joka saa heti kiinnostumaan Pintaremontti-kirjasta!
2) En haaveile kirjailijan urasta, mutta Otavan, Teoksen ja S&S:n kustannustoimittajien keskustelut "Haluatko kirjailijaksi" ja "Käsikirjoituksesta kirjaksi" olivat kiinnostavia, kirjallisuuden loppukäyttäjänä on mukava kuulla tästäkin näkökulmasta.
3) Tommi Kinnusen haastattelussa jäin ihmettelmään, miten voidaan kirjoittaa historiallinen romaani aiheesta, jota ei ole dokumentoitu, ja josta  KUKAAN, EI KUKAAN, ole suostunut puhumaan - niinpä haastattelukin oli vähän tyhjän pyörittämistä...

Kuten sanottua, vieläkin on tallenteita katsomatta eli niistä riittää huvia näin pyhäinpäiväviikonlopuksikin. Olisiko kenelläkään mitään omaa must-vinkkiä?

Kirjat ja elokuvat: 2020 3-kvartaali

Koronako lienee vienyt lukuhalutkin, mutta kolmas kvartaali oli lukemisen suhteen aika vaisua aikaa. Oli vaikeaa päästä lukemisen vaatimaan keskittyneeseen, rauhalliseen tilaan. Kun tähän sitten vielä yhdistettiin pari vaikeampaa tapausta, joiden lukemiseen juutuin (kun välttämättä ne halusin kuitenkin lukea), ei ihme että kirjasaldo jäi vähän laihaksi.

Pahimman lukujumin teki Hilary Mantelin Thomas Cromwellin elämää koskevan trilogian 3. ja viimeinen osa, Kuningashuone - sivumäärältään vaatimattomat 922 sivua. Ensimmäisen osan luin sen ilmestyttyä kuin hurmiossa, toinenkin oli ihan sujuvaa luettavaa, mutta tässä kolmannessa osassa alkoi olla vakavia vaikeuksia. Osin se johtuu siitä, että ensimmäinen osa julkaistiin jo vuonna 2011, toinen 2012 ja tämä kolmas osa vasta nyt. Ja väkeä kirjassa on kuin meren mutaa... vähän väliä piti palata alkusivujen luetteloihin tarkistamaan kuka kukin onkaan. Ja joka toisen miehen etunimi tuntui olevan Thomas! Kirjasarja pitäisikin lukea yhdeltä istumalta, niin että ihmiset eivät unohtuisi välillä. Sellaisena se olisi varmaan kauttaaltaan hieno lukuelämys.

Seuraavaksi juutuin lukemaan Kjell Westön uutta Tritonus-kirjaa. Siinähän toinen päähenkilö on kansainvälisen tason kapellimestari. Niinpä musiikilla ja musiikitermeillä on kirjassa aika tärkeä osa. Koska olen ihan idiootti klassisen musiikin tuntemuksessa ja harrastuksessa, lukeminen tahmoi pahemman kerran. Enkä oikein pysty arviomaan kirjaa millään tavalla, koska en saanut tekstiin oikein mitään suhdetta. Mutta arvostan kyllä Westön tekemää ratkaisua, joka ei ole helpoin eikä myyvin. On aina tyylikästä, kun tehdään asiat tinkimättömästi omaan tapaan.

Kvartaalin miellyttävin lukuelämys oli Elisabeth Stroutin Pikkukaupungin tyttö, joka kertoi yksinhuoltajaäidin, Isabellen, ja hänen Amy-tyttären vaikeasta suhteesta, ja pikkukaupungista heidän ympärillään. Stroutin kirjat ovat olleet NIIN vaivatonta luettavaa - samaan tunteeseen muistan päässeeni lukiessani jotakin kirjoja esim. Ann Tyleriltä, Colm Tóibínilta ja Kazuo Ishigurolta. 

Elokuvat käynnistyivät taas koronatauon jälkeen, mikä autuus! Väkeä on ollut tosi vähän katsomossa, joten elokuvissa käyminen ei ole tuntunut edes koronariskiltä. Pelkään vain, miten paikalliset pienet teatterit kestävät tilannetta, jos se jatkuu vielä pitkään. Kvartaalin elokuvista Jankerin ohjaama Metsäjätti oli yllättäen sympaattisin kokemus. Se vain nyt osui niin ajankohtaiseen yhteiskunnalliseen aiheeseen ja oli silti ihan hauska elokuva. Joku Ken Loach olisi toki lopettanut elokuvan synkemmin ja todenmukaisemmin, mutta tällaisenaan tämä oli mukavaa katsottavaa. Jotenkin elokuvaan oli onnistuttu vangitsemaan aika paljon suomalaisuuden ydintä.