Harrastelija tutkii sukuaan

Alkuvuodesta innostuin kokeilemaan, mitä tietoja menneistä sukupolvista löytyisi ihan vaan Internetin kautta. Tavoitteena oli selvitellä suora sukulinja omista vanhemmista vähintään heidän isovanhempiinsa, ehkä kauemmaksikin taaksepäin, jos se helposti tuntuu onnistuvan. Osasta sukua on jo tehty perusteellistakin sukututkimusta (isän isänpuolen suvusta ja äidin äidinpuolen suvusta), mutta esim. isän äidinpuolen suvusta ainakaan minun perheellääni ei ollut kun hatara käsitys. Isän äidin nimi ja syntymäaika oli tiedossa, mutta siinäpä se melkein onkin, mitä siitä sukuhaarasta tiedetään. Miksi, oi miksi, sitä ei kysele vanhemmiltaan asioita heidän eläessään, vaan alkaa pohtia niitä näin myöhemmällä iällä?

Siispä Internetin kimppuun. Aloitetaan HisKi-hakuohjelmasta (https://hiski.genealogia.fi/hiski). HisKi on kirkonkirjoihin kuuluvien kastettujen, vihittyjen ja haudattujen luetteloiden hakemistotietokanta, jota ylläpitää Suomen sukututkimusseura. Monta juttua saattaa löytyä täältäkin, mutta isän äidinpuolen suvun suhteen tästä ei  juurikaan ollut apua.

Suomen sukuhistoriallisen yhdistyksen sivuilta löytyy paljon digitoituja kirkonkirjoja (http://sukuhistoria.fi/sshy/index.htm), jäsenmaksun maksaneille tietoa löytyy vähän kattavamminkin kuin kaikille avoimista lähteistä. Maksoin pienehkön jäsenmaksun mielelläni, kun pääsin sitten käsiksi juuri tuon isänäidin taustaan. Vastaavaa sisältöä löytyy myös Kari Kujansuun (kuka lieneekään?) ylläpitämän Digihakemiston (http://digihakemisto.appspot.com/) kautta. Sielläkin on hakemistoja ja linkkejä erilaisiin arkistojen julkisiin materiaaleihin.

Jos tietää tai saa selville talon nimen ja numeron, mielenkiintoista on tutkia myös Kansallisarkiston sivuilta Kuopion läänin henkikirjoja (http://digi.narc.fi/digi/dosearch.ka?sartun=227123.KA). Sieltä löytyy kunnittain, talon numeron perusteella järjestetysti, luettelo tietyssä talossa asuvasta väestä, tosin alaikäisiä ei ole eritelty.

Isän äidinpuoleisen suvun salat alkoivat paljastua kun Suomen sukuhistoriallisen yhdistyksen sivujen kautta pääsin katsomaan Iisalmen maaseurakunnan syntyneiden 1889-1892 kirjaa. Siellä lapset on kirjattu syntymäpäivän mukaisessa järjestyksessä, kirjasta löytyy myös vanhempien nimet (äidit aina tyttönimellään), äidin ikä ja talon numero. Niistä taas pääse parhaassa tapauksessa eteen päin rippikirjaan, joka on järjestetty kunnittain ja taloittain. Sieltä selviävät vanhempien syntymäajat, ja taas mennään katsomaan syntyneiden kirjasta heidän vanhempiensa nimiä ja taloa. Teoriassa helppoa, jos kyse on  tosiaan talollisista eikä epämääräisemmin liikkuvista rengeistä, piioista, loisista jne. - jotka saattavat löytyä talon sijaan sukunimen perusteella.

Iisalmen maaseurakunnan syntyneet 1889-1892, mummoni tiedot (s. 24.11.1891, kastettu ilmeisesti 30.11.) - Huom! Kastajana ilmeisesti Juhani Ahon isä, Ukko-Brofeldt...:

Iisalmen maaseurakunnan lastenkirja 1891-1900, sivu 1653, johon on viitattu syntyneiden kirjassa:

Iisalmen maaseurakunnan rippikirja 1891-1900 (aakkosissa) - tästä näkyy mummon vanhempien syntymäaika ja kierroksen voisi alkaa alusta...:

Kivaa on ollut ja paljon on selvinnyt, mutta myös se, että jos tätä haluaisi tehdä vakavammalla otteella, olisi syytä käydä joku kurssi. Minulle on lähes hepreaa, miten kirjojen välillä viitataan toisiin - sen ymmärtäminen selventäisi prosessia huomattavasti.

#nukuyöulkona

Suomen Latu haastoi neljännen kerran koko Suomen nukkumaan yönsä ulkona 31.8.2019. Suomen latu ohjeisti sivullaan: "Majoitteena voi olla teltta, tarppi, laavu tai vaikka kuusen alus. Tärkeintä on nauttia luonnosta ja jokamiehenoikeuksien suomasta mahdollisuudesta yöpyä ulkona. Yönsä voi viettää metsähotellissa, kansallispuistossa, retkeilyalueilla tai vaikka takapihalla.". (Mikä on tarppi?)

Taloustutkimuksella teetetyn kyselytutkimuksen mukaan noin 86 200 suomalaista otti osaa lauantaina Nuku yö ulkona -haasteeseen. Osallistujia oli eniten 25–34-vuotiaiden ikäluokassa, mutta maantieteellinen kattavuus oli hyvä.

Minäkin osallistuin. Olin jo kerran aiemmin lähes osallistunut haasteeseen eli varta vasten mennyt aitan vintille nukkumaan #nukuyöulkona -yönä. Mielestäni ainakin  ko. aitan vintillä nukkuminen on melko lähellä ulkona nukkumista, kaikki luonnon äänet kuuluvat kyllä sisälle koko lailla esteettä. Olen myös muina (kesäisempinä) öinä nukkunut ulkoterasseilla - sekä mökkiterassilla että kaupunkialueella olevan omakotitalomme terassilla. Viimeksi mainitusta on sanottava, että kaupunkialueella liikenteen äänet kuuluvat yllättävän hyvin, ja jotenkin muutenkin olin aika lailla varppeillaan, joten uni jäi vähän kevyeksi. Mutta mökkiterassi metsän helmassa on loistopaikka nukkua.

Onneksi vietimme Suomen luonnon päivää ja #nukuyöulkona -yötä tänä vuonna nimenomaan mökkimaisemissa ja niinpä tietenkin nostimme illan tullen patjan, tyynyt ja untuvapeitot (!) terassille. Loistava aika vuodesta, hyttysistä ei ollut tietoakaan ja yö oli jo kunnolla pimeä. Vaikka mökkijärven ympärillä oli paikalla muitakin mökkiläisiä, yö oli myös uskomattoman hiljainen. Elokuun lopussa ei edes mitään yölintuja ollut äänessä. Uni tuli heti ja oli sikeää. Yöllä lämpö kävi kai lähellä 10 astetta, mutta untuvapeiton alla oli lämmintä... Aamulla sentään muutama lintukin kuultiin: vastarannalla joku yksinäinen teeri kukerteli (7 viikkoa lumeen, sanoi velipoika heti!), korppi lennähti raakkuen yli ja kuikat availivat ääntään järvellä. Lähes erämaameininki siis. Oli ihana heräillä rauhassa luonnonääniä kuunnellen.

Ja nyt jo tiedoksenne: ensi vuonna Nuku yö ulkona -haastetta vietetään Suomen luonnon päivänä 29.8.2020. Kannattaa kokeilla!