Verholla – Painokankaiden taide (EMMA 12.2.2025 - 14.03.2027)

Painokankaat ovat tärkeä osa suomalaisen muotoilun historiaa. Espoon EMMAssa on esillä kankaita 31 taiteilijalta. Kankaat ovat eri tehtaiden tuotantoa 1930−2020-luvuilta, eniten on esillä kankaita 1950−80-luvuilta. Näinä vuosina suomalaiset painokankaat saivat mainetta myös ulkomailla.

Esimerkiksi Marimekolla on osattu aina arvostaa ja nostaa esille suunnitttelijoita. Toisaalta vaikkapa Finlaysonin suunnittelijat ovat jääneet aika tuntemattomiksi. Kotikaupunkini Forssan museo on tehnyt ansiokasta työtä Forssassa toimineiden Finalysonin suunnittelijoiden esiin nostamiseksi esim. vuosittaisilla kesänäyttelyillä, jossa esitellään aina yhden suunnittelijan elämää ja tuotantoa. Nämä näyttelyt ovat herätelleet minutkin kiinnostumaan tekstiilisuunnittelusta. Tässä EMMAn näyttelyssä tuli vastaan paitsi uusia suunnittelijoita, myös aiemmin tuntemattomia alan yrityksiä, esimerkkinä vaikkapa E. Helenius tai Tikkurilan Silkki.

Vaikka edellä puhuin paatoksella suunnittelijoiden tuntemattomaksi jäämisestä, huomasin EMMAn näyttelyn jälkeen, että olin kyllä dokumentoinnut kankaiden nimet kuvien yhteyteen, mutta suunnittelijan nimi olikin jäänyt joistakin pois. Aion korjata tilannetta lainaamalla kirjastosta Kirsi Niinimäen ja Marjo Saloniemen kirjan Kretongista printtiin : suomalaisen painokankaan historia (2008) ja kertailla, mitä tulikaan nähtyä... Tässä joka tapauksessa muutama näyte kankaista, joita voisin kehystää vaikka tauluksi seinälleni. 

Anja Terhon Krookus (E. Helenius, 1970-luku)

Fujiwo Ishimoton Koski (Marimekko, 1986)

Leena Rewellin Metsä (Finlayson, 1965)

Juhani Konttisen kuosiluonnos Porin Puuvillalle 1950-luvulta

Kangasnäyttelyssä vierähti pitkähkö tovi, mutta olihan EMMAssa  muutakin katsottavaa, yhden aamupäivän aikana ei kaikkea ehtinytkään...

Rakastan Rut Brykin keramiikkaa ja kävinkin EMMAssa 2016 Brykin tuotantoa esitelleessä Taikalaatikko-näyttelyssä. Nykyään EMMAssa on Bryk & Wirkkala -katseluvarasto, joka  on sijoitettu kokonaisuudessaan yleisölle avoimiin tiloihin. Katseluvarasto on säilytystilan, näyttelyn ja työskentelytilan yhdistelmä. Yleisön nähtävillä on noin 2500 esinettä, loput ovat laatikoissa ja lavahyllyillä samassa tilassa varastoituna - oikeastaan Rut Brykin keramiikkaakin oli enemmän nähtävissä kuin tuossa vuosien takaisessa näytttelyssä!

Kyösti Kakkosen keräämästä, yli 10 000 muotoilu- ja taide-esineen kokoelmasta EMMAan talletetut yli 1400 teosta keskittyvät kokoelman ytimeen: suomalaiseen keramiikkaan ja lasiin. Lisäksi esillä on ryijyjä tunnetuilta suunnittelijoilta. Näidenkin parissa sai kyllä aikaa kulumaan!

Kuvioita koko elämä : Aini Vaari -näyttely 29.12.2021 asti Forssassa

Finlaysonin suunnittelijat eivät ole sillä tavalla tuttuja kuin esim. Marimekon suunnittelijat. Finlaysonin tapa pohjautuu 30-luvulla perustetun Puuvillatehtaitten Myyntikonttori OY:n eli PMK:n käytäntöön, jolla haluttiin tasa-arvoistaa suomalaisten kangastehtaiden (Porin Puuvilla, Vaasan Puuvilla, Turun Barker ja Finlayson Forssa) tuotantoa. Kankaan tuli myydä "an sich".

Forssan museo on tehnyt arvokasta työtä selvittelemällä kankaiden suunnittelijoita ja tekemällä heitä tutuiksi sekä verkossa että laajoilla näyttelyillä. Aiempien kesien kesänäyttelyissä esiteltiin Pirkko Hammarbergin ja Ulla  Nummikosken töitä. Juuri nyt Forssan kirjastotalon Vinkkeli-näyttelytilassa on esillä Kuvioita koko elämä - painokangassuunnittelija Aini Vaari -näyttely. Näyttelyyn voi tutustua 29.12. asti.

Aini Vaari toimi Finlaysonin  tektiilisuunnittelijana 1951-1974, mutta teki tämän jälkeen myös freelancerina paljon suunnittelua Finlaysonille. Suunnittelijanura jatkui aina 2000-luvun alkuvuosiin saakka.  Aini Vaari arvelee uransa aikana suunnitelleensa yli 2000 kuosia. Uudelleenpainatukset osoittavat, että hän tavoitti jotain ajatonta. Jos Aini Vaarin  nimi ei sano mitään, niin kuvan Coronna-kangas lienee kuitenkin tuttu? Alkuperäinen Corona-kangas on vuodelta 1958:

Kuva: Finlayson

Ja onhan tämä Taimikin (1961) aikamoinen klassikko:

Kuva: Finlayson

Monenlaista Aini Vaari on ehtinytkin suunnitella. Aika vaikuttavalta näytti tämän näyttelyssä esillä oleva mallitilkkuseinäke (kuvassa vain osa siitä):

Näyttely avasi suunnittelijan työprosessia hauskasti. Monin paikoin oli rinnakkain luonnospiirustus ja valmis kangas:

Joskus vaikutti siltä, että tuotannon  tarpeet ja tuotantotekniikan aiheuttamat rajoitukset olivat latistaneet valmista kangasta, värit eivät hehkuneet ihan niin kuin suunnitelmassa. Näyttelytekstien mukaan Aini Vaari kuitenkin piti juuri tällaisesta tarpeen ohjailemasta luovasta työstä. Hänhän oli saanut koulutuksensa Finlaysonin ateljeessa, työn ohessa. Vaikka myöhemmin tarjoutui tilaisuus lähteä opiskelemaan Ateneumiin, hän ei tuntenut siihen tarvetta.

Tässä vielä pari ihastuttavaa luonnospiirrosta, näistäkin tuli kyllä kankaat, mutta verrokkikuvia valmiista tuotoksista ei ole:

Lisätietoa Aini Vaarista Finlaysonin blogikirjoituksessa ja Finlaysonin suunnittelijoista Forssan museon Kuoseja kaikille -tietokannassa.