Kuuntelen paljon Radio Suomen musiikkiohjelmia, useimmiten Areenan kautta. No, se onkin jo toinen juttu, mitä todella kuulen niistä ohjelmista, jotka jäävät soimaan illalla iPadin ja kaiuttimien kautta nukkumaan mennessä. Usein aamulla tarkistaessaan huomaa, että Nukku-Matti tuli jo siinä ennen toista biisiä.
Jotkut ohjelmat pyrin kuuntelmaan suorina lähetyksinä. Niistä tärkein oli Poppikoulu, joka järkytyksekseni meni vuoden tauolle ja pelkäänpä, että koko vuoden 2016 minulta tulee olemaan lauantaifiilis hukassa. Poppikoulu liittyy meillä aina lauantain ruokailuun. Sitä kuunnelllaan joko ruokaa laittessa, syödessä tai sitten sohvalla ruokalevon aikana. Onneksi lauantaifiilistä luo edelleen Levylautakunta, jonka ohjelmaformaatti on Levyraati-aikakauden lapselle ihan lyömätön - hyvä tapa tutustuaa uusimpaan musiikkiin. 2016 vuonna loppuneista ohjelmista kaipaamaan jäin myös Tero Lietteen Rocktoimittajan illallinen -ohjelmaa. Lakatut varpaankynnet -ohjelman loppuminen ei sen sijaan vaikuttanut mielenrauhaani mitenkään, kasarimusiikki ohjelman teemana ei nyt vaan oikein riittänyt...
Vuioden 2016 alussa Yle Suomen musiikkiohjelmisto uudistui muutenkin. Ihan pohjaksi sanottakoon, että rakastan juonnettuja musiikkiohjelmia, joissa kerrotan soitetuista levyistä. Ja levyt eivät saa olla mitään standardisoittolistakamaa. Tässä ensivaikutelmiani uusista ohjelmista:
Kaitsun nurkka - lauantaisin ja sunnuntaisin klo 20.09-21.00. Kai Ulmasen uusi ohjelma korvaa hyvin aiemmat Hajatusmusiikkia- ja Aulantai-ohjelmat. Ulmanen ansioituu usein horisemalla kappaleiden välissä täysin reaalimaailmaan kiinnittymättömiä, oudolla tavalla kiinnostavia juttuja.
Pekka Laineen ihmemaa - sunnuntaisin klo 10.03-11.00. Ohjelmassa lupaillaan "jazzia, viihdettä, elokuvamusiikkia, maailmanmusiikkia, laulelmia ja jopa klassisen musiikin pieniä helmiä" muun, tavallisemman tarjonnan joukossa. Pisteet siitä!
Kissankehto - sunnuntaisin klo 17.15-18.00. Supersuosikkini Susanna Vainiolan paluu! Ohjelmassa monipuolinen musiikkitarjonta ja välijuonnot muodostavat ihania, tarinallisia kokonaisuuksia.
Radio-ohjelmat ovat minulle tärkeitä. En ole vieläkään oiken toipunut siitä, että Tähtisumua-ohjelma lopetettiin (oliko vuoden 2014 lopussa jo vai..?). Haahuilen kuuntelemassa erilaisia iskelmä- ja nostalgiaohjelmia kuten Lauantain toivotut levyt, Muistojen bulevardi, Lepopäivän ratoksi jne. jne. Mikään ei vain oikein tunnu korvaavan Tähtisumua-ohjelmaa, josta nautin erityisesti nimenomaan Susanna Vainiolan juontamana.
