Serlachius-museo Göstassa

Ensimmäisen kerran vierailimme Serlachiuksen museoissa 2014, kun Gösta oli vasta avattu. Tänä kesänä Gösta-museossa on 16.9. asti esillä Belgian tunnetuimpiin nykytaiteilijoihin kuuluvan Koen Vanmechelenin Kyse on ajasta -näyttely. Näyttely esittelee taiteilijan tuotantoa ensi kertaa Suomessa ja Pohjoismaissa. Alkukesästä kun näyttelyn eläviä kanoja esiteltiin mediassa, tuli heti sellainen olo, että tuonne... kesäkanoista kun on taloudessamme haaveiltu ajoittain.

Vanmechelenin näyttely herätti ajatuksia, osin se tuntuikin enemmän yhteiskunnalliselta puheenvuorolta kuin kuvataiteelta, mutta ihan hyvä niin. Vanmechelen on huolissaan maapallon tilasta ja ihmisen tulevaisuudesta lajina. Näyttelyssä esillä olevat elävät kanat liittyvät taiteilijan biokulttuurista monimuotoisuutta edistävään kanojen risteytyshankkeeseen,  Cosmopolitan Chicken Projectiin (CCP). Jokainen uusi kanasukupolvi on osoittautunut edellistä elinvoimaisemmaksi, pitkäikäisemmäksi, vastustuskykyisemmäksi ja vähemmän aggressiiviseksi. Nyt myös suomalainen maatiaiskana on osa risteytyskokeiluja. Göstan pihalla ja puistossa mellasti paitsi kanoja myös villihkön näköisiä sikoja:

Museon sisätiloissa oli esillä kuvataidetta, ei kovin konservatiivista sekään: Vanmechelenin teoksissa yhdistyvät  maalaus, piirustus, valokuva, innovatiiviset 3D-tekniikat, videotaide, installaatiot ja puuveistokset. Myös esillä olevat työt liittyivät paljolti kanoihin. (Huom! Yhtään kanaa ei ole tapettu taideteosten vuoksi, vakuutettiin opasteissa):

Göstassa oli esillä monta muutakin näyttelyä. Sampsa Virkajärven näyttely, joka koostui kahdesta videoteoksesta, osui suoraan hermoon henkilökohtaisen ajankohtaisuutensa vuoksi. Toinen videoteoksista pohti äidin liukumista tavoittamattomiin muistisairauden edetessä ja toisessa videossa pohdittin suhdetta jo kuolleeseen isään. Iäkkäiden omaisten kanssa eläneenä/elävänä, nuo ajatukset tuntuivat hyvin tutuilta.

Yhden näyttelyn yhteydessä sai esillä olevista tarpeista myös tehdä oman asetelman ja enpä malta olla esittelemättä tätä pelkistettyä Memento mori -asetelmaani:

Serlachiuksen museot Mäntässä ovat hieno retkikohde. Göstassa on tasokas ravintola, mutta me söimme raikkaan salaattilounaan Autereen tuvan kesäkahvilassa, Kahvilan varjoinen terassi oli helteisenä kesäpäivänä ihan nappivalinta ruokapaikaksi.

Museoretki Mänttään

Suuntasimme kohti Mänttää eräänä sateisena kesäkuun lopun arkipäivänä. Gösta-museon parkkipaikalla puolen päivän aikaan alkoi ahdistaa... Autolle ei löytynyt paikkaa - lähtivätkö kaikki sadepäivää pakoon taidemuseoretkelle? Päätimme sunnata tutustuman ensin Gustaf-museoon ja lounaalle ja katsastaa tilanteen myöhemmin.
Funktionalismia edustava Gustaf-museo Mäntän keskustassa valmistui G.A. Serlachius Osakeyhtiön pääkonttoriksi vuonna 1934. Museona se avattiin vuonna 2003. Kyllähän näyttelytkin kiinnostavia olivat, mutta parasta oli kuitenkin museoitu pääkonttorimiljöö, johtajan ja johtokunnan arvovaltaa huokuvat huoneet.

Gustafin jälkeen pistäydyimmen lounaalla tehtaan edustus- ja vierastiloiksi sekä henkilöstön kokoontumis- ja harrastuspaikaksi rakennetulla Mäntän Klubilla. Ruoka oli hyvää ja tilat hienosti entisöidyt.

Sitten uusi yritys Göstaan ja olihan se parkkipaikka tyhjentynyt. Museoon kannattaa siis ehkä suunnata iltapäivällä näin kesäruuhkien aikaan. Gösta Serlachius suunnitteli taidemuseota vuosien ajan, mutta totta suunnitelmasta tuli vasta hänen kuoltuaan, kun Ruth Serlachius yhdessä Gösta Serlachiuksen perillisten kanssa päätti avata osan Joenniemen kartanosta elokuussa 1945 museokäyttöön. Se oli tuolloin maamme seitsemäs taidemuseo. Vuonna 1972 taidesäätiö osti Joenniemen kartanon ja sitä ympäröivän puiston. Vuosina 1983-84 Joenniemen kartano restauroitiin perusteellisesti ja otettiin kokonaisuudessaan taidemuseokäyttöön. Ja nyt sitten taidemuseoon on uutena osana liitetty espanjalaisen arkkitehtitoimiston suunnittelema uudisosa.


Vanha Joenniemen kartano

Uusi osa istuu luontoon

Vanhan ja uuden liitos toisesta suunnasta...

Vanhan ja uuden liitos toisesta suunnasta...

Vanha Joenniemen kartano on hienosti ylläpidetty ja toimiva näyttelytila. Nyt siellä oli esim. Maisema ja hullu kuvailija -näyttely, jossa kultakauden ja modernismin töihin yhdistyi Riikka Ala-Harjan tekstejä. Uuden paviljongin puolella oli esim. suomalaista ja kansainvälistä pop-taidetta esittelevä SuperPop! -näyttely. Hieno yhdistelmä arkkitehtuuria ja kuvataidetta kaiken kaikkiaan.

Unohtamatta kartanoa ympäröivää puutarhaa, josta olisi ehkä voinut nauttia enemmänkin, jos ei olisi lähes koko ajan satanut kuin saavista kaataen...  Ja olisihan Mäntässä ollut kuvataideviikkojen näyttelyjäkin, mutta ei sitä nyt kaikkea ehdi yhdessä päivässä.