Putro pienenä -kiertue Forssan Vispilän Sointiklubilla

Muusikolta on tyylikästä kulkea tinkimättömästi omia polkujaan silläkin uhalla, että osa yleisöstä ehkä eksyy matkalle. Uusia kuuljoita löytyy ja ehkä entisetkin  jossakin vaiheessa löytävät takaisin.

Kuva Wikipedia

Ensimmäinen kontaktini Putroon on jostakin vuodelta 1999 (?) kun Loimaan Sillanalus-rockissa esiintyi bändi nimeltä Zen Café, joka kuullosti tosi hyvältä - tosin odotuksetkaan ei olleet korkeat, kyseessä kun oli sellainen pieni paikallinen rockfestari, joka soiteltiin nuorisotalon vieressä ihan konkreettisesti maantiesillan alla... eikä bändit olleet minulle tuttuja etukäteen. No, Zen Cafésta tuli sittemmin tuttu. Minä vähän putosin kuulijakunnasta joskus siinä Zen Cafén Jättiläinen-kokoelmalevyn tienoilla. Mm. Piha ilman sadettajaa -kappale oli, no, jotenkin  liikaa.

Putron soolotuotantoa olen seuraillut sittemmin aika passiiviisesti. Putron ikääntymistä ja vanhenemista koskevista lauluista on kyllä löytynyt kosketuspintaa näin "keski-iän tulokulmasta" katsottuna (Elämä on  juhla, Olet puolisoni nyt, Tavalliset hautajaiset jne.). Jotain tuntuu muuttuneen vuosien varrella:  Junnu Vainio -palkinnon saanut sanoittaja on hylännyt perinteiset riimit, mutta runonlauluja hän silti edelleen on. Putron sanoitukset ovat usein mukavasti avoimia, niin että ne voi tulkita monella tavalla. Huvitti, kun  huomasin, että netin keskustelupalstoilla kysellään, että mistä siinä Olet puolisoni nyt -laulussa oikein  lauletaan...

Kauniiden, filosofistenkin sanoitusten lisäksi jo silloin 1990-luvun lopulla Putro kirjoitteli ironisia tarinoita ei-niin-miellyttävistä ihmisistä. Jo  ihan ensi keikalta mieleen jäi pyörimään kammottavan osuva Taxi-kappale:
"Mä en usko rakkauteen
ja mä en tahdo kuulla
että sinä uskot niin
Ja mä en tahdo luulla
että tämä kestäisi
no viikon taikka kaksi
Mä en tahdo enempää
Siis tilaa jo se taksi..."
Uusimman, Valkoinen hetero -levyn (2017) Kohta pidetään hauskaa -kappale voisi olla oikea #meetoo-kampanjan tunnuslaulu, niin kammottava mieskuva siinä esitetään:
"Tyttö hei, nyt rauhoitut, mä hädintuskin koskin
Sitä paitsi itse istuit siihen viereeni
Jokuhan tuon pienenpienen hameen puki päällesi..."

Eilen Putro siis kävi Putro pienenä -kiertueensa merkeissä Forssassa Vispilän Sointiklubilla. Keikka taisi olla ympäri Suomen kiertävän kiertueen ensimmäisiä. Keikkakokemus oli taas tosi hyvä. Putron tapaiselle esiintyjälle tila on ihanteellinen, sinne mahtuu kai enimmillään noin 80 ihmistä. Mies ja kitara -meininki (+ ajoittaiset konetaustat) toimi hyvin. Putro on hyvin tekstivetoinen esiintyjä, runonlaulaja tosiaan. Nyt joka sanasta sai selvää (välillä nuppineulan putoamisenkin olisi voinut kuulla) ja sanoma välittyi.

Konsertista jäi  mieleen erityisesti kaksi kappaletta, joita en ollut ennen kuullut. Toinen  oli uusimman levyn Matkamuistot-kappale, joka on sellainen putromainen elämää filosofisesti pohtiva sanoitus:
"Elämä on sarja
Surujenkin sarja
Ja joka sitä pelkää
Jää hyllylle ja pölyyntyy
Niin kuin matkamuistot
Niin kuin matkamuistot..."
Ja se toinen oli minunkaltaiselleni pessimistille sopiva Mitäpä jos -hengennostatuslaulu  Elämä on juhlaa -albumilta (2009):
"Mitäpä jos sä pelkäät turhaan?
Ja elämä tapahtuu sinä aikana"

Mukava tavata uudelleen, Samuli! Kyllä kaiken tyhjäpäisen popin seassa on varmaan paikka myös musiikille, jossa välitetään ajatuksia.