Yksin-kiertue toi Alangon onneksi myös Forssaan, jossa Vispilä-ravintola on alkanut pyörittää musiikillista Sointiklubiaan noin kerran kuussa. Ravintolan alakerran keikkatila on pieni ja intiimi, lippuja per konsertti myydään ilmeisesti n. 80 kappaletta. Turhaan ei Alankokaan aloittanut keikkaansa kiittelemällä, että sai tulla soittamaan "olohuoneeseenne". Sellainen tunnelma tilaisuudessa tosiaan oli, ja ihan hyvässä mielessä. Miksaaja teki loistavaa työtä, hennoinkin henkäys kantautui myös takimmaiseen pöytään. Olen nähnyt Alankoa eri kokoonpanoissa vuosien varrella muutaman kerran ja tämä oli kyllä ehdottomasti nautinnollisin kokemus. Alkaen siitä, että keikka alkoi armollisesti jo kello 20. Keski-ikäinen työssäkävijä kiittää!
Siteeraan taas Alangon webbisivua: "Soolokeikat edustavat jonkinlaista nykyaikaista runonlaulantaa: laulut soivat sellaisina kuin ne ovat syntyneet, ja riisutuissa versioissa tekstit nousevat väkevästi esiin. Kun lavalla ovat vain laulaja ja hänen laulunsa, olemme olennaisen äärellä." Minullakin oli vahvasti sellainen tunne,että olimme jonkin ikiaikaisen kokemuksen äärellä. Toisina aikoina Alanko olisi varmaan ollut maankuulu shamaani tai kansanlaulaja. Säestyksettä lauletuissa kappaleissa oli kansanlaulun sävyjä (Hetki hautausmaalla ja Naapurin saunareissu) tai sitten tunnelma oli taianomainen, kuin olisi loitsua kuunnellut (On mulla unelma - ihana, lähes kuiskattu versio! - ja Laulu).
Itselleni oli yllätys, kuinka hyvin Alanko säesti itseään pianolla. En ole ollut tietoinen hänen taidoistaan kosketinsoittajana. Pidin pianolla säestetyistä kappaleista ehkä enemmän kuin niistä, jotka säestettiin kitaralla, vaikka viimeksi mainitut olivatkin niitä vetävämpiä ralleja (esim. Taitelijaelämää ja Rakas, rämä elämä). Pianosäestyksellä sanat pääsivät paremmin oikeuksiinsa, ja sanomaahan näissä lauluissa on... Pianokappaleista parhaimmin jäivät mieleen Tällä tiellä ja Talvi.
Jos kiertue osuu kotiseudullenne, niin kannattaa mennä kuuntelemaan!
Todella houkutteleva postaus. Näin pari viikonloppua sitten eräässä naapurikaupungissa Ismon keikkamainoksen, jossa oliloppuunmyyty lappu päällä. Mietin silloin, että pitäisi pitkästä aikaa lähteä kaverin keikalle. Nyt into kasvoi entisestään. Lähdenpä siis metsästämään lippuja johonkin pieneen ja intiimiin keikkapaikkaan:)
VastaaPoistaNo hei, ei kun menoksi!
PoistaMeillä taitaa olla aika samanlainen muiikkimaku. :) Luin hiljattain (vähän kateellisena) blogistasi postauksen Yarin ja Tuntemattoman numeron keikasta. Kävin itsekin heidän keikallaan, mutta valitettavasti jouduin pienessä, täpötäydessä keikkapaikassa sellaiseen nurkkaan, johon ei kuulunut kuin kitara ja rummut... Mutta Yari on siis vanha suosikkini ja Litku Klemetti hauskinta uutta aikoihin!
Taidetaan olla aika saman ikäsiä, olen huomannut, että Yarin kuuntelijat ovat syntyneet noin viiden vuoden sisällä. Ja todellakin, Litku Klemetti toimii :)
Poista