Jukebox-muisto

Viime sunnuntaina Yle Suomella oli jukebox-musiikin toivekonsertti, johon pyydeltiin muistoja. Innostuneena jo väsäsinkin seuraavan muiston. Mutta huomasin kauhukseni, että Ylen lomakkeella pyydettiin puhelinnumeroa, johon soitettaisiin. Ei kiitos, en halua keskustella Tero Lietteen tai Jake Nymanin kanssa, en missään tapauksessa! Mutta tässä tämä ylöskirjattu muisto.

Aloitin ravintolassa käymisen 1980-luvun alussa kotikuntani Kiuruveden  perinteikkäässä ravintolassa, Hurtti ukossa. Ravintolan nimi on siis hieno kirjallinen sitaatti Runebergiltä... Ravintola oli lähes ainoa kylässä, joten kaikki kävivät siellä, 18-vuotiaista ihan ikäihmisiin - silloin ei eletty missään "nuorisokuplassa", vaan kapakassa oli tarjolla koko elämän kirjo. Hurttiin piti mennä hyvissä ajoin jonottamaan, jo ennen kello kahdeksaa - ja sinne tosiaan jonotettiin joskus pitkäänkin... Valomerkkihän tulikin jo klo 00.30 ja yhteen menessä sieltä poistuttiin. Ovella olivat vastassa arvokkaat, melko vaiteliaat portsarit ja sisällä tarjoilua hoitivat mukavat keski-ikää lähentelevät tai siinä jo tukevasti olevat rouvat, joilla oli äidillinen ote juhlakansaan.

Itse ravintolassa oli ns. salin puoli, jossa oli valkeat pöytäliinat ja melko kankea meininki. Esimerkiksi jos halusi vaihtaa pöytää, tarjoilija kantoi lasin toiseen pöytään - itse sitä ei saanut kuljetella. Ymmärrettävästi nuoriso viihtyi lähinnä baarin puolella. Baarin pienessä sivuhuoneessa oli jukebox, joka vastasi baaripuolen musiikkitarjonnasta. Sivuhuoneeseen olikin hyvä aina vetäytyä tarkkailemaan tilanteita ja soittaa välillä  joku biisi jukeboxista. Oma suosikkini oli Santanan Samba pa ti, ja se tuli noiden parin kapakkavuoteni aikana useasti soitettua. Jukeboxissa oli vaihtuvaakin ohjelmistoa, mutta tämä kappale pysyi siinä kyllä pitkään (vaihtuvuushan perustui tietysti siihen, soitetettiinko kappaletta vai ei). Samba pa tin kuuleminen vie minut nykyäänkin välittömästi sinne ravintola Hurtti ukon leveälle ikkunalaudalle, punaisen samettiverhon  katveeseen.

Retki Metsänkylän Navetalle

Aina silloin tällöin lehdissä ja televisiossa vilahtaa Metsänkylän Navetta. Sisustusohjelmissa etsiskellään navetan varastoista hauskoja, rustiikkeja esineitä kesämökeille tms. Olen aina ajatellut, että tuollapa olisi kiva poiketa...

No nyt on kotona pieni remppaprojekti, johon kaipailin paria tarviketta. Netistä selvisi, että niitä saisi Domus Classica -verkkokaupasta, jolla  kerrottiin olevan kivijalkamyymälät Hesassa Erottajalla ja (yllätys, yllätys!) Hattulassa Metsänkylän kartanolla. Eli Domus Classicaa pyörittää sama porukka kuin  Metsänkylän Navettaa. Nyt tehdään siis tikusta asiaa, ja haetaankin tarvikkeet ihan kivijalkakaupasta! Hattulaan siis suunta äitienpäivänä. Positiivinen yllätys oli, että vaikka paikka sijaitsee Hattulassa, se on käytännössä Hämeenlinnan Aulangolla, heti siinä kuntarajan takana.

Metsänkylän kartanon (silloisen rusthollin)  asutushistoria alkaa jo 1400-luvulta. Kartanon alueen tekee hienoksi viehättävä pihapiiri ja sen yhteneväisenä säilynyt kymmenien rakennuksien punamultainen kokonaisuus.  Suurin osa rakennuskannasta on peräisin 1800-luvulta. Ja mitä kaikkea noissa rakennuksissa onkaan!

Ensimmäiseksi hoidimme pois matkaväsymyksen juomalla pannukahvit pannukakun kera kartanon vanhaan leivintupaan perustetun kahvilassa, Kahvila Leivintuvassa. Pannukakkuja sai joko suolaisina tai makeina. Itse maustoin pannukakkuni mansikkahillolla, OIKEALLA kermavaahdolla ja vaahterasiirapilla, mmmmm....  Upeana kevätpäivänä oli kiva istuskella pihapöydissä, ja enpä malta olla esittelemättä ehkä Suomen siisteintä vessaa, joka oli täydellinen yhdistelmä maalaisromantiikkaa ja nykyajan mukavuuksia.

Sitten poikkesimme hoitamaan varsinaisen asian eli ostamaan pari skraban terää ja maalinpoistoainetta Domus Classica -rautakaupasta, jossa siis on myynnissä kaikenlaista perinnerakentajalle sopivaa uustuotantoa. Eli jos tarvitset pönttöuunin, hellan osia, vanhanmallisia lamppuja tai katkaisimia, vanhan talon tyyliin sopivan  vessanpytyn tai lavuaarin jne. jne., Domus Classica on kauppasi! Ja tosiaan erilaisia remonttitarvikkeitakin sieltä löytyy. Eihän me sieltä ilman heräteostoksia selvitty, mukaan tarttui  remppatarvikkeiden lisäksi mökin käsienpesupaikaksi sellainen seinälle ripustettava, hanallinen vesisäiliö.

Viimeinen kohde oli sitten se sisustusohjelmien Metsänkylän Navetta. Sehän olikin varsinainen runsaudensarvi erilaisia purkutaloista pelastettuja rakennusosia: ovia, ikkunoita, helloja, kaakeliuuneja jne. Kaikenlaista varaosaksi sopivaa sälää oli määrättömiä määriä. Mutta homma näytti kyllä hyvin organisoidulta, yhtään en epäile, että Navetan henkilökunta ei kortistoistaan pystyisi oitis tsekkaaamaan, onko jotain tietyntyyppistä tarviketta saatavilla vai ei.

Poislähtiessä vilkaisimme vielä pihapellon alpakat ja aasit, jotka olivat lapsiasiakkaiden erityisiä suosikkeja... Metsänkylän kartano oli siis yllättävän monipuolinen vierailukohde, paljon kivempi paikka kuin osasin odottaakaan!

Vapputunnelmaa Sirkus Finlandiassa

Suomeen on tällä hetkellä rekisteröitynä 4 perinteistä kiertävää sirkusta: raaseporilainen Sirkus Finlandia, vaasalainen Sirkus Florentino ja kalajokelainen Sirkus Caliba ja uusin tulokas, (vihtiläinen?) Sirkus Tähti. Vapunpäivänä kävimme katsomassa Sirkus Finlandian esityksen, mikäpä vapputunnelmaan paremmin sopisikaan ohjelmaksi kuin sirkus...

Sirkus määritellään wikipediassa  "viihde-esitykseksi, joka perinteisessä muodossaan koostuu akrobaattinumeroista, jongleerausesityksistä, eläinnumeroista ja klovneriaosuuksista". Eläinsuojelulainsäädäntö on aiheuttanut sen, että perinteisessäkin sirkuksessa eläinnumerot ovat vähentyneet radikaalisti, Finlandian tämän vuoden kiertueella nähdään yksi (!) hevonen ja muutamia lintuja, siinä kaikki. Eläinystäväkin voi siis nykyään nauttia esityksistä lähes ilman tunnontuskia.

Sirkus Finlandian  kiertueella on mukana Koulutuskeskus Salpauksen sirkusartistilinjalta valmistuneita nuoria sirkustaiteilijoita ja näytöksen kotimaisuusaste on poikkeuksellisen kova, vaikka toki mukana on myös kansainvälisiä artisteja (mm. kolumbialainen The Robles -akrobaattiryhmä). Soolonumeroidensa lisäksi Salpauksen artistit esittävät Arctic Ensamble -nimellä näyttävän akrobaattisen ryhmänumeron, jossa tyttöjä lennätetään ihan kansainväiseen malliin. On hienoa, että Finlandia työllistää  Suomessa kouluttautuneita nuoria artisteja.

Yksittäisistä numeroista mieleen jäi parhaiten kansainvälisestikin palkittu Marko ja Vanessa Karvon taikashow, joka edusti Salpauksen lisäksi Finlandian kotimaista antia. Todellista taikuutta oli ilmassa, kun totuttujen kyyhkysten lisäksi taikuri loihti esiin valtavia papukaijoja, joita ei totta vie hihoihin piilotella...

Salpauksen nuorten soolonumeroissa oli mukavaa uutta otetta. Pelkän akrobatian lisäksi oli mukana vähän showmeininkiä. Esteri Viljanen yhdisti ilma-akrobatianumeroonsa upean laulun (tällaista lisää!), Oskari Jauhiaisen mastoakrobatianumeroa ryyditti hauska "metsurishow" tansseineen ja musiikkeineen ja Eetu Rannan diabolo-jongleeraus oli tehty hauskasi länkkärihenkeen.

Kuvat Sirkus Finlandian kotisivulta

Sirkuksen yhdeksänhenkinen Big Band pani parastaan koko ohjelman ajan - elävä musiikki on aina shown parasta antia!

Finlandian kiertue edustaa perinteistä sirkusta, mutta sirkusmaailmassa seinät ovat leveällä ja katto korkealla. Nykysirkus yhdistelee perinteiseen sirkukseen eri näyttämötaiteita kuten tanssia, teatteria, valotaidetta jne. Erilaisiin virtauksiin pääsee tutustumaan esim. uuden sirkuksen Cirko-festivaalilla 15.-20.5.2018 pääkaupunkiseudulla.

Torilla

Rakkaassa pikkukaupungissamme on toimiva tori. Tori palvelee asiakkaita tiistaisin,  torstaisin ja lauantaisin klo 7-14, kesällä klo 7-15. Töissäkävijälle arkiajat ovat tietysti vähän hankalat, mutta jos vain  olemme kotona viikonloppuna, askeleet suuntaavat lauantaiaamupäivällä Forssan torille.

Toritunnelmaa eilen

Eikä vain  fiilistelemään toritunnelmaa, vaan tori on tosi tärkeä elintarvikkeiden hankintapaikkamme. Kalan ostamme melkeinpä ainoastaan torilta. Salolainen Aspin kalaliike (http://kalaliikeasp.fi) palvelee  myös forssalaisia kaikkina toripäivinä. Itse asiassa pahimmilla talvipakkasilla Asp on joskus ainoa paikalle uskaltautunut  myyjä, siitä heille ihan erityinen kunniamaininta - kalan saaminen  on aina taattu! Kalan lisäksi saa tarvitessaan myös käsittelyohjeet. Hyvälaatuisia juureksia tarjoaa useampikin myyjä lähes vuoden läpi, tarjolla on perunaa Lopelta, hyviä luomutuotteita Tammelasta, unohtamatta Tonterin Veijoa, jolta saa mukaan juuresten lisäksi lyhteet linnuille sekä keväällä ihanat (ja kestävät!) tulppaanit ja narsissit.

Kesällä torielämä tietysti vieläkin vilkastuu, silloinhan torilta saa käytännössä kaikki tarvitsemansa vihannekset ja marjat. Voin vakuuttaa, että samana aamuna nostettu varhaisperuna tai kirsikkatomaatti suoraan tuottajalta ostettuna on aina laadukkaampaa syötävää kuin  kauppojen tukkuketjujen kautta pyöritetty tavara. Vaikka kauppa ehkä voi kilpailla hinnoilla, en pidä torin hinta-laatusuhdetta yhtään pahana. Tori on myös suosittu kukkien ostopaikka, mutta siitä en enempää tiedä, kun en ole kesäkukkaihmisiä.

Torin kesäistä, kukkaista tunelmaa

Torikauppaan kuuluu tietty kiireettömyys ja hiljaisempaan aikaan on mukava vaihtaa vähän kuulumisiakin torikauppaiden kanssa. Sosiaalista elämää torilla edustavat myös useammat torikahvilat, joista johonkin on  mukava istahtaa kahville ostosten lomassa tarkkailemaan (kesäajan) vilinää. Itse olen koukuttunut Härkätien Herkkujen (entinen kahvila Cafelot) toscapiirakkaan, joten istahdan useimmiten sinne. Niin myös eilen, kun myyntivaunu oli tämän kevään ekoja kertoja torilla. Vaunun kylkeen oli laitettu lämitetty teltta asiakkaille. Teltassa oli tiivis tunnelma, joten istahdin ennalta tuntemattonan rouvan kanssa samaan pöytään. Ja meillä olikin  mukava juttutuokio siinä kahvipöydässä, melkeinpä unohdin että olemme Hämeessä, jossa small talk on usein aika jähmeää. Torilla hämäläisyyskin saattaa väistyä :)

Niin, tämä toscapiirakka....

Forssan tori on mielestäni mukava arkitori ja viihdyn siellä paremmin kuin esim. kesämökkipaikkakuntamme Heinolan kesäasukkaiden ruuhkauttamalla torilla, puhumattaaaan lähiseudulla sijaitsevasta Somerniemen kesätorista, joka kyllä sekin on nähtävä kerran eläessään (mutta ei sitä tungosta ja ruuhkaa usein jaksa...).

Lähimmän torisi tiedot voit tarkistaa täältä: http://www.tuletorille.fi/

Kirjat ja elokuvat 2018: 1. kvartaali

Mitään huippulukuelämyksiä ekan kvartaalin kirjoissa ei ollut. Iso osa lukemista olikin "työlähtöistä". Olen koettanut löytää vinkattavaksi uusia, kiinnostavia  kirjoja, joissa on elämäkerrallinen tai omaelämäkerrallinen näkökulma. Ja pajonhan niitä julkaistaankin, sen huomaa, kun asiaan nyt on ajatuksella perehtynyt. Etenkin  esikoiskirjailijat aloittavat usein omaelämäkerrallisilla teksteillä. Eihän sitä ehkä muuten tietäisikään, mutta usein kirjan julkaisuun liittyvissä haastatteluissa tämä  tulee ilmi.

Omaelämäkerrallisia kirjoja tässä kvartaalissa olivat seuraavat:
Nyman, Ossi: Röyhkeys - kohuttu kuvaus sosiaaliturvan varassa elävästä nuoresta miehestä.
Manninen, Laura: Kaikki anteeksi - kuvaus väkivaltaisen parisuhteen syövereihin sotkeutuvasta naisesta > päätyy vinkattavaksi.
Lähde, Kalle: Loppu luisu - Happotesti-kirjaa jatkava alkoholismin kuvaus.
Berlin, Lucia: Siivojan käsikirja ja muita kertomuksia -  postuumisti julkaistussa novellikokoelmassa on tarkkoja havaintoja elämästä > päätyy vinkattavaksi

Elämäkerallisuutta lukemistani edustivat seuraavat kirjat:
Lindholm, Pauliina: Komendantti - kuvaa Augustin Ehrensvärdin elämää  1700-luvun Suomenlinnassa > päätyy vinkattavaksi.
Soininen, Pirkko: Ellen - nyt niin  pinnalla olevan Ellen Thesleffin fiktiiviset Firenze-päiväkirjat > päätyy vinkattavaksi.

Elokuvapuolella on ollut hyvä tarjonta. Solsidan huvitti alkuvuodesta. Sen jälkeen olen nähnyt monta hyvää, Oscar-listoillakin edustettuina olevaa elokuvaa, mm. Lady Bird ja Three Billboards out of Ebbing puhuttelivat. Kvartaalin ainoa huippuelämystähti (kirjoihin niitä ei siis tullut yhtään...) meni kuitenkin The Florida projcet -elokuvalle, jota huomaan vieläkin välillä muistelevani. Se todella sai miettimään lasten asemaa ja epätasa-arvoisia mahdollisuuksia länsimaisissa hyvinvointiyhteiskunnissakin.

Putro pienenä -kiertue Forssan Vispilän Sointiklubilla

Muusikolta on tyylikästä kulkea tinkimättömästi omia polkujaan silläkin uhalla, että osa yleisöstä ehkä eksyy matkalle. Uusia kuuljoita löytyy ja ehkä entisetkin  jossakin vaiheessa löytävät takaisin.

Kuva Wikipedia

Ensimmäinen kontaktini Putroon on jostakin vuodelta 1999 (?) kun Loimaan Sillanalus-rockissa esiintyi bändi nimeltä Zen Café, joka kuullosti tosi hyvältä - tosin odotuksetkaan ei olleet korkeat, kyseessä kun oli sellainen pieni paikallinen rockfestari, joka soiteltiin nuorisotalon vieressä ihan konkreettisesti maantiesillan alla... eikä bändit olleet minulle tuttuja etukäteen. No, Zen Cafésta tuli sittemmin tuttu. Minä vähän putosin kuulijakunnasta joskus siinä Zen Cafén Jättiläinen-kokoelmalevyn tienoilla. Mm. Piha ilman sadettajaa -kappale oli, no, jotenkin  liikaa.

Putron soolotuotantoa olen seuraillut sittemmin aika passiiviisesti. Putron ikääntymistä ja vanhenemista koskevista lauluista on kyllä löytynyt kosketuspintaa näin "keski-iän tulokulmasta" katsottuna (Elämä on  juhla, Olet puolisoni nyt, Tavalliset hautajaiset jne.). Jotain tuntuu muuttuneen vuosien varrella:  Junnu Vainio -palkinnon saanut sanoittaja on hylännyt perinteiset riimit, mutta runonlauluja hän silti edelleen on. Putron sanoitukset ovat usein mukavasti avoimia, niin että ne voi tulkita monella tavalla. Huvitti, kun  huomasin, että netin keskustelupalstoilla kysellään, että mistä siinä Olet puolisoni nyt -laulussa oikein  lauletaan...

Kauniiden, filosofistenkin sanoitusten lisäksi jo silloin 1990-luvun lopulla Putro kirjoitteli ironisia tarinoita ei-niin-miellyttävistä ihmisistä. Jo  ihan ensi keikalta mieleen jäi pyörimään kammottavan osuva Taxi-kappale:
"Mä en usko rakkauteen
ja mä en tahdo kuulla
että sinä uskot niin
Ja mä en tahdo luulla
että tämä kestäisi
no viikon taikka kaksi
Mä en tahdo enempää
Siis tilaa jo se taksi..."
Uusimman, Valkoinen hetero -levyn (2017) Kohta pidetään hauskaa -kappale voisi olla oikea #meetoo-kampanjan tunnuslaulu, niin kammottava mieskuva siinä esitetään:
"Tyttö hei, nyt rauhoitut, mä hädintuskin koskin
Sitä paitsi itse istuit siihen viereeni
Jokuhan tuon pienenpienen hameen puki päällesi..."

Eilen Putro siis kävi Putro pienenä -kiertueensa merkeissä Forssassa Vispilän Sointiklubilla. Keikka taisi olla ympäri Suomen kiertävän kiertueen ensimmäisiä. Keikkakokemus oli taas tosi hyvä. Putron tapaiselle esiintyjälle tila on ihanteellinen, sinne mahtuu kai enimmillään noin 80 ihmistä. Mies ja kitara -meininki (+ ajoittaiset konetaustat) toimi hyvin. Putro on hyvin tekstivetoinen esiintyjä, runonlaulaja tosiaan. Nyt joka sanasta sai selvää (välillä nuppineulan putoamisenkin olisi voinut kuulla) ja sanoma välittyi.

Konsertista jäi  mieleen erityisesti kaksi kappaletta, joita en ollut ennen kuullut. Toinen  oli uusimman levyn Matkamuistot-kappale, joka on sellainen putromainen elämää filosofisesti pohtiva sanoitus:
"Elämä on sarja
Surujenkin sarja
Ja joka sitä pelkää
Jää hyllylle ja pölyyntyy
Niin kuin matkamuistot
Niin kuin matkamuistot..."
Ja se toinen oli minunkaltaiselleni pessimistille sopiva Mitäpä jos -hengennostatuslaulu  Elämä on juhlaa -albumilta (2009):
"Mitäpä jos sä pelkäät turhaan?
Ja elämä tapahtuu sinä aikana"

Mukava tavata uudelleen, Samuli! Kyllä kaiken tyhjäpäisen popin seassa on varmaan paikka myös musiikille, jossa välitetään ajatuksia.

Mökkielämää

Jo nyt alkaa tuntua sellainen pieni kutina ja odotuksen tunne... Kevät on täällä nopeammin kuin huomaakaan. Kevät on ihana vuodenaika kaikkiaan, mutta yksi kivimmista jutuista on se, että keväällä pääsee taas kesämökille! Metsään, luonnonhelmaan!

Siitä on  jo yli kolmekymmentä vuotta, kun silloinen poikakaveri, nykyinen siippa, vei minut perheensä kesämökille Heinolan metsiin. Mökki oli silloin aika uusi, mutta pieni ja  ihan ilman mukavuuksia (niin kuin  nytkin). Minun oli vaikea ymmärtää mökkeilyn autuutta, ja vaikeaa se oli nimenomaan siksi, että olen itse niin maalainen, maalaistalosta kotoisin. Minulle siis puunhakkuussa, vedenkannossa ym. mökkiaskareissa ei ollut mitään herttaista eksotiikkaa. Ihan vaan ihmettelin, että eikö ihminen voisi käyttää aikaansa joko johonkin  tuottavampaan ja järkevämpään työhön tai mukavampaan vapaa-ajanviettoon - mutta että turata metsissä alkeellisissa olosuhteissa... Kantovesi, ulkohuussi - ja herra paratkoon! - kaasuliesi, johon pitkän aikaa kieltäydyin koskemasta, varmana siitä, että se räjähtää silmille.... Alku oli siis vähän tahnea, mutta pikkuhiljaa minusta kehittyi kunnon mökkiläinen.

Missään ei linnut laulua niin huikeasti kuin mökillä varhaisen kevään päivinä.
Missään ei ole niin hyviä löylyjä kuin  mökkisaunassa.
Missään muualla ei huvita enää uida kuin mökkijärvessä saunan jälkeen.
Missään  muualla ei tarjoilla aamiaista laiturilla. 
Missään ei ruuat (mm. ne grillatut ja savustetut) maistu niin hyviltä kuin mökillä.
Missään muualla ei saa pannukahvia.
Missään ei kuikka huuda kesäyössä yhtä surullisesti.
Missään muualla ei voi nukkua yötä ulkona terassilla.
Missään muualla ei näe kiiltomatoja öisin.
Missään ei ole sellaisia marja- ja sienimaastoja.
Missään ei ole sellaista lukuinspiraatiota kuin mökillä sadepäivänä tai syyspäivänä. 
Missään ei nukuta niin hyvin kuin syyspimeällä sateen ropistessa mökin kattoon.
Missään ei voi vajota niin syvälle ajatuksiin kuin mökin takkatulen ääressä.
Missään ei paha maailma ole yhtä kaukana, patteriradio kun on helppo sulkea ja unohtaa.

 Ei enää monta päivää ja yötä, täältä tullaan kesämökki!