Mieletön lukujumi, mistä tämä johtuu? On ollut vaikea tarttua mihinkään kirjaan, ja sitten tarttuu vääriin kirjoihin, joiden lukemiseen jumittuu, kun ei oikein innosta eikä osaa antaa periksikään. Sentään muutama kirja jäi positiivisena kokemuksena mieleen.
Jostain syystä kevään lukulistoille on osunut paljon kirjoja perheistä ja perhesuhteista. Britt Bennetin Mikä meidät erottaa -kirja kertoo tarinan dramaattisesta perheen hajoamisesta, kun 30-luvun pikkukaupungissa toinen värillisistä sisaruksista jättää kotinsa ja päättää elää valkoisena. Toinen jää jatkamaan elämäänsä kotikaupunkiin. Vuosia myöhemmin heidän tyttäriensä polut risteävät. Kirja saa miettimään perimän ja kasvatuksen vaikutuksia ihmisessä. Anne Tylerin Palmikko -kirjan tarina ei ole niin dramattinen, siinä vain kuvataan Garretin perhettä 1950-luvulta tähän päivään. Perheen jäsenten välillä on outo vieraus: vanhemmat eivät oikein osaa toimia rooleissaan ja lapsetkin jäävät toisilleen vieraiksi. Kirja saa kysymään, mikä se perhe oikein on?
Kvartaalin kirjoista jäi lisäksi mieleen Ulla-Lena Lundbergin Liekinkantajat, jossa hän kuvaa sukunsa vaiheita 1852 Vaasan palosta 1900-luvun puolelle. Samalla kerrotaan tarina Espoossa sijaitsevan kansanopiston, Finnsin, perustamisesta. Lundbergilla on hurmaava kerrontatyyli, raskaimmatkin asiat kerrotaan jotenkin suomenruotsalaisen kevyesti. Vaasan palostakin saisi joku Anneli Kanto tai Tommi Kinnunen aikaan melko ahdistavaa proosaa, mutta ei Lundberg. Juttu kerrotaan sellaisena kuin se suvussa kulkiessaan on muotoutunut, anekdootinomaisesti.
Vuoden alussa ei paikallisissa elokuvateattereissa ollut paljoakaan kiinnostavia elokuvia, niitä alkoi tulla vasta nyt kun puutarhanhoito kilpailee vapaa-ajasta niin, että ei oikein ehtisi elokuviin kevätiltoina. Tár-elokuvan kylmäävä Blanchett jäi kyllä mieleen ja minusta oli lähes virkistävää että näinä meetoo-aikoina pahiksena olikin NAISkapellimestari eikä mies. Hassisen Kone 40 vuotta myöhemmin -elokuva toi hirveästi muistoja mieleen, vaikka en mikään erityinen fani ollutkaan - mutta onhan se bändi ihan sukupolvikokemus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti