On tullut luettua ehkä vähän vähemmän kuin tavallisesti ja vähän huolestuttavasti tuntuu, että mukaan tarttuu aina historiallisia romaaneja. Ihmettelen aina välillä ihmisiä (ja heitä on paljon!), jotka lukevat vain dekkareita. Mutta itse olen tosiaan ajautumassa historiallisten kirjojen lukijaksi - lienee ihan yhtä yksipuolista? Ryhtiliikettä kaivataan!
Totuus siis on, että tässäkin kvartaalissa kirjat olivat suurelta osin historiallisia romaaneja, ja niistä osa (Hämeen-Anttila, Mustonen ja Antellkin) aika ennalta-arvattavia, joskin toki sujuvasti kirjoitettuja. Sehän se juuri on, että kun aloittaa jonkin sarjan, on toki luettava koko sarja. Sitten äkkiä huomaa, että lukeminen on yksipuolistunut. Sama se on varmaan dekkarinlukijoillakin.
Tämän kvartaalin ilahduttavin kirja ei kuulukaan mihinkään sarjaan, vaan on ihan itsenäinen Laura Lähteenmäen Marian kirja -romaani, joka kertoo Elias Lönnrotin vaimosta, Maria Piponiuksesta. Kirjaa lukiessa tahtoi unohtua että fiktiotahan se on. Niin uskottava kuvaus se on kahden vähän erikoisen ihmisen avioliitosta, elämästä Kajaanissa ja sittemmin Etelä-Suomessa.
Petri Tammisen uusi Sinua, sinua -kirja lämmitti sydäntä, ei vähiten siksi, että itsekin matkailin Tsekkoslovakiassa juuri 1980-luvun loppupuolella ja kirja toi mieleen muistoja noilta ajoilta. Ja tietysti siksi, että rakkaus ja sen kaikkinainen epävarmuus kuvataan kirjassa niin hyvin.
Lisäksi aloitin Pirkko Saision omaelämäkerrallisen romaanitrilogian lukemalla uuden painoksen Pienin yhteinen jaettava -kirjasta. Tämä kirjasarja on jotenkin aikanaan jäänyt väliin, uusi painos aktivoi ottamaan sen työn alle. Seuraava osa odottaa jo hyllyssä.
Elokuvarintamalla on kuollutta, sitä osoittanee jo se, että hätäpäissäni kävin katsomassa F1-elokuvan (!). No, jos elokuvassa on sekä Pitt että Bardem, se tekee kyllä elokuvasta katsomisen arvoisen. (Ja ihan selvennyksen vuoksi: pidän Formula 1 -urheilua ihan tyhmänä lajina...).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti