Viime sunnuntaina Yle Suomella oli jukebox-musiikin toivekonsertti, johon pyydeltiin muistoja. Innostuneena jo väsäsinkin seuraavan muiston. Mutta huomasin kauhukseni, että Ylen lomakkeella pyydettiin puhelinnumeroa, johon soitettaisiin. Ei kiitos, en halua keskustella Tero Lietteen tai Jake Nymanin kanssa, en missään tapauksessa! Mutta tässä tämä ylöskirjattu muisto.
Aloitin ravintolassa käymisen 1980-luvun alussa kotikuntani Kiuruveden perinteikkäässä ravintolassa, Hurtti ukossa. Ravintolan nimi on siis hieno kirjallinen sitaatti Runebergiltä... Ravintola oli lähes ainoa kylässä, joten kaikki kävivät siellä, 18-vuotiaista ihan ikäihmisiin - silloin ei eletty missään "nuorisokuplassa", vaan kapakassa oli tarjolla koko elämän kirjo. Hurttiin piti mennä hyvissä ajoin jonottamaan, jo ennen kello kahdeksaa - ja sinne tosiaan jonotettiin joskus pitkäänkin... Valomerkkihän tulikin jo klo 00.30 ja yhteen menessä sieltä poistuttiin. Ovella olivat vastassa arvokkaat, melko vaiteliaat portsarit ja sisällä tarjoilua hoitivat mukavat keski-ikää lähentelevät tai siinä jo tukevasti olevat rouvat, joilla oli äidillinen ote juhlakansaan.
Itse ravintolassa oli ns. salin puoli, jossa oli valkeat pöytäliinat ja melko kankea meininki. Esimerkiksi jos halusi vaihtaa pöytää, tarjoilija kantoi lasin toiseen pöytään - itse sitä ei saanut kuljetella. Ymmärrettävästi nuoriso viihtyi lähinnä baarin puolella. Baarin pienessä sivuhuoneessa oli jukebox, joka vastasi baaripuolen musiikkitarjonnasta. Sivuhuoneeseen olikin hyvä aina vetäytyä tarkkailemaan tilanteita ja soittaa välillä joku biisi jukeboxista. Oma suosikkini oli Santanan Samba pa ti, ja se tuli noiden parin kapakkavuoteni aikana useasti soitettua. Jukeboxissa oli vaihtuvaakin ohjelmistoa, mutta tämä kappale pysyi siinä kyllä pitkään (vaihtuvuushan perustui tietysti siihen, soitetettiinko kappaletta vai ei). Samba pa tin kuuleminen vie minut nykyäänkin välittömästi sinne ravintola Hurtti ukon leveälle ikkunalaudalle, punaisen samettiverhon katveeseen.
tiistai 29. toukokuuta 2018
torstai 17. toukokuuta 2018
Retki Metsänkylän Navetalle
Aina silloin tällöin lehdissä ja televisiossa vilahtaa Metsänkylän Navetta. Sisustusohjelmissa etsiskellään navetan varastoista hauskoja, rustiikkeja esineitä kesämökeille tms. Olen aina ajatellut, että tuollapa olisi kiva poiketa...
No nyt on kotona pieni remppaprojekti, johon kaipailin paria tarviketta. Netistä selvisi, että niitä saisi Domus Classica -verkkokaupasta, jolla kerrottiin olevan kivijalkamyymälät Hesassa Erottajalla ja (yllätys, yllätys!) Hattulassa Metsänkylän kartanolla. Eli Domus Classicaa pyörittää sama porukka kuin Metsänkylän Navettaa. Nyt tehdään siis tikusta asiaa, ja haetaankin tarvikkeet ihan kivijalkakaupasta! Hattulaan siis suunta äitienpäivänä. Positiivinen yllätys oli, että vaikka paikka sijaitsee Hattulassa, se on käytännössä Hämeenlinnan Aulangolla, heti siinä kuntarajan takana.
Metsänkylän kartanon (silloisen rusthollin) asutushistoria alkaa jo 1400-luvulta. Kartanon alueen tekee hienoksi viehättävä pihapiiri ja sen yhteneväisenä säilynyt kymmenien rakennuksien punamultainen kokonaisuus. Suurin osa rakennuskannasta on peräisin 1800-luvulta. Ja mitä kaikkea noissa rakennuksissa onkaan!
Ensimmäiseksi hoidimme pois matkaväsymyksen juomalla pannukahvit pannukakun kera kartanon vanhaan leivintupaan perustetun kahvilassa, Kahvila Leivintuvassa. Pannukakkuja sai joko suolaisina tai makeina. Itse maustoin pannukakkuni mansikkahillolla, OIKEALLA kermavaahdolla ja vaahterasiirapilla, mmmmm.... Upeana kevätpäivänä oli kiva istuskella pihapöydissä, ja enpä malta olla esittelemättä ehkä Suomen siisteintä vessaa, joka oli täydellinen yhdistelmä maalaisromantiikkaa ja nykyajan mukavuuksia.
Sitten poikkesimme hoitamaan varsinaisen asian eli ostamaan pari skraban terää ja maalinpoistoainetta Domus Classica -rautakaupasta, jossa siis on myynnissä kaikenlaista perinnerakentajalle sopivaa uustuotantoa. Eli jos tarvitset pönttöuunin, hellan osia, vanhanmallisia lamppuja tai katkaisimia, vanhan talon tyyliin sopivan vessanpytyn tai lavuaarin jne. jne., Domus Classica on kauppasi! Ja tosiaan erilaisia remonttitarvikkeitakin sieltä löytyy. Eihän me sieltä ilman heräteostoksia selvitty, mukaan tarttui remppatarvikkeiden lisäksi mökin käsienpesupaikaksi sellainen seinälle ripustettava, hanallinen vesisäiliö.
Viimeinen kohde oli sitten se sisustusohjelmien Metsänkylän Navetta. Sehän olikin varsinainen runsaudensarvi erilaisia purkutaloista pelastettuja rakennusosia: ovia, ikkunoita, helloja, kaakeliuuneja jne. Kaikenlaista varaosaksi sopivaa sälää oli määrättömiä määriä. Mutta homma näytti kyllä hyvin organisoidulta, yhtään en epäile, että Navetan henkilökunta ei kortistoistaan pystyisi oitis tsekkaaamaan, onko jotain tietyntyyppistä tarviketta saatavilla vai ei.
Poislähtiessä vilkaisimme vielä pihapellon alpakat ja aasit, jotka olivat lapsiasiakkaiden erityisiä suosikkeja... Metsänkylän kartano oli siis yllättävän monipuolinen vierailukohde, paljon kivempi paikka kuin osasin odottaakaan!
No nyt on kotona pieni remppaprojekti, johon kaipailin paria tarviketta. Netistä selvisi, että niitä saisi Domus Classica -verkkokaupasta, jolla kerrottiin olevan kivijalkamyymälät Hesassa Erottajalla ja (yllätys, yllätys!) Hattulassa Metsänkylän kartanolla. Eli Domus Classicaa pyörittää sama porukka kuin Metsänkylän Navettaa. Nyt tehdään siis tikusta asiaa, ja haetaankin tarvikkeet ihan kivijalkakaupasta! Hattulaan siis suunta äitienpäivänä. Positiivinen yllätys oli, että vaikka paikka sijaitsee Hattulassa, se on käytännössä Hämeenlinnan Aulangolla, heti siinä kuntarajan takana.
Metsänkylän kartanon (silloisen rusthollin) asutushistoria alkaa jo 1400-luvulta. Kartanon alueen tekee hienoksi viehättävä pihapiiri ja sen yhteneväisenä säilynyt kymmenien rakennuksien punamultainen kokonaisuus. Suurin osa rakennuskannasta on peräisin 1800-luvulta. Ja mitä kaikkea noissa rakennuksissa onkaan!
Ensimmäiseksi hoidimme pois matkaväsymyksen juomalla pannukahvit pannukakun kera kartanon vanhaan leivintupaan perustetun kahvilassa, Kahvila Leivintuvassa. Pannukakkuja sai joko suolaisina tai makeina. Itse maustoin pannukakkuni mansikkahillolla, OIKEALLA kermavaahdolla ja vaahterasiirapilla, mmmmm.... Upeana kevätpäivänä oli kiva istuskella pihapöydissä, ja enpä malta olla esittelemättä ehkä Suomen siisteintä vessaa, joka oli täydellinen yhdistelmä maalaisromantiikkaa ja nykyajan mukavuuksia.
Sitten poikkesimme hoitamaan varsinaisen asian eli ostamaan pari skraban terää ja maalinpoistoainetta Domus Classica -rautakaupasta, jossa siis on myynnissä kaikenlaista perinnerakentajalle sopivaa uustuotantoa. Eli jos tarvitset pönttöuunin, hellan osia, vanhanmallisia lamppuja tai katkaisimia, vanhan talon tyyliin sopivan vessanpytyn tai lavuaarin jne. jne., Domus Classica on kauppasi! Ja tosiaan erilaisia remonttitarvikkeitakin sieltä löytyy. Eihän me sieltä ilman heräteostoksia selvitty, mukaan tarttui remppatarvikkeiden lisäksi mökin käsienpesupaikaksi sellainen seinälle ripustettava, hanallinen vesisäiliö.
Viimeinen kohde oli sitten se sisustusohjelmien Metsänkylän Navetta. Sehän olikin varsinainen runsaudensarvi erilaisia purkutaloista pelastettuja rakennusosia: ovia, ikkunoita, helloja, kaakeliuuneja jne. Kaikenlaista varaosaksi sopivaa sälää oli määrättömiä määriä. Mutta homma näytti kyllä hyvin organisoidulta, yhtään en epäile, että Navetan henkilökunta ei kortistoistaan pystyisi oitis tsekkaaamaan, onko jotain tietyntyyppistä tarviketta saatavilla vai ei.
Poislähtiessä vilkaisimme vielä pihapellon alpakat ja aasit, jotka olivat lapsiasiakkaiden erityisiä suosikkeja... Metsänkylän kartano oli siis yllättävän monipuolinen vierailukohde, paljon kivempi paikka kuin osasin odottaakaan!
perjantai 4. toukokuuta 2018
Vapputunnelmaa Sirkus Finlandiassa
Suomeen on tällä hetkellä rekisteröitynä 4 perinteistä kiertävää sirkusta: raaseporilainen Sirkus Finlandia, vaasalainen Sirkus Florentino ja kalajokelainen Sirkus Caliba ja uusin tulokas, (vihtiläinen?) Sirkus Tähti. Vapunpäivänä kävimme katsomassa Sirkus Finlandian esityksen, mikäpä vapputunnelmaan paremmin sopisikaan ohjelmaksi kuin sirkus...
Sirkus määritellään wikipediassa "viihde-esitykseksi, joka perinteisessä muodossaan koostuu akrobaattinumeroista, jongleerausesityksistä, eläinnumeroista ja klovneriaosuuksista". Eläinsuojelulainsäädäntö on aiheuttanut sen, että perinteisessäkin sirkuksessa eläinnumerot ovat vähentyneet radikaalisti, Finlandian tämän vuoden kiertueella nähdään yksi (!) hevonen ja muutamia lintuja, siinä kaikki. Eläinystäväkin voi siis nykyään nauttia esityksistä lähes ilman tunnontuskia.
Sirkus Finlandian kiertueella on mukana Koulutuskeskus Salpauksen sirkusartistilinjalta valmistuneita nuoria sirkustaiteilijoita ja näytöksen kotimaisuusaste on poikkeuksellisen kova, vaikka toki mukana on myös kansainvälisiä artisteja (mm. kolumbialainen The Robles -akrobaattiryhmä). Soolonumeroidensa lisäksi Salpauksen artistit esittävät Arctic Ensamble -nimellä näyttävän akrobaattisen ryhmänumeron, jossa tyttöjä lennätetään ihan kansainväiseen malliin. On hienoa, että Finlandia työllistää Suomessa kouluttautuneita nuoria artisteja.
Yksittäisistä numeroista mieleen jäi parhaiten kansainvälisestikin palkittu Marko ja Vanessa Karvon taikashow, joka edusti Salpauksen lisäksi Finlandian kotimaista antia. Todellista taikuutta oli ilmassa, kun totuttujen kyyhkysten lisäksi taikuri loihti esiin valtavia papukaijoja, joita ei totta vie hihoihin piilotella...
Salpauksen nuorten soolonumeroissa oli mukavaa uutta otetta. Pelkän akrobatian lisäksi oli mukana vähän showmeininkiä. Esteri Viljanen yhdisti ilma-akrobatianumeroonsa upean laulun (tällaista lisää!), Oskari Jauhiaisen mastoakrobatianumeroa ryyditti hauska "metsurishow" tansseineen ja musiikkeineen ja Eetu Rannan diabolo-jongleeraus oli tehty hauskasi länkkärihenkeen.
Sirkuksen yhdeksänhenkinen Big Band pani parastaan koko ohjelman ajan - elävä musiikki on aina shown parasta antia!
Finlandian kiertue edustaa perinteistä sirkusta, mutta sirkusmaailmassa seinät ovat leveällä ja katto korkealla. Nykysirkus yhdistelee perinteiseen sirkukseen eri näyttämötaiteita kuten tanssia, teatteria, valotaidetta jne. Erilaisiin virtauksiin pääsee tutustumaan esim. uuden sirkuksen Cirko-festivaalilla 15.-20.5.2018 pääkaupunkiseudulla.
Sirkus määritellään wikipediassa "viihde-esitykseksi, joka perinteisessä muodossaan koostuu akrobaattinumeroista, jongleerausesityksistä, eläinnumeroista ja klovneriaosuuksista". Eläinsuojelulainsäädäntö on aiheuttanut sen, että perinteisessäkin sirkuksessa eläinnumerot ovat vähentyneet radikaalisti, Finlandian tämän vuoden kiertueella nähdään yksi (!) hevonen ja muutamia lintuja, siinä kaikki. Eläinystäväkin voi siis nykyään nauttia esityksistä lähes ilman tunnontuskia.
Sirkus Finlandian kiertueella on mukana Koulutuskeskus Salpauksen sirkusartistilinjalta valmistuneita nuoria sirkustaiteilijoita ja näytöksen kotimaisuusaste on poikkeuksellisen kova, vaikka toki mukana on myös kansainvälisiä artisteja (mm. kolumbialainen The Robles -akrobaattiryhmä). Soolonumeroidensa lisäksi Salpauksen artistit esittävät Arctic Ensamble -nimellä näyttävän akrobaattisen ryhmänumeron, jossa tyttöjä lennätetään ihan kansainväiseen malliin. On hienoa, että Finlandia työllistää Suomessa kouluttautuneita nuoria artisteja.
Yksittäisistä numeroista mieleen jäi parhaiten kansainvälisestikin palkittu Marko ja Vanessa Karvon taikashow, joka edusti Salpauksen lisäksi Finlandian kotimaista antia. Todellista taikuutta oli ilmassa, kun totuttujen kyyhkysten lisäksi taikuri loihti esiin valtavia papukaijoja, joita ei totta vie hihoihin piilotella...
Salpauksen nuorten soolonumeroissa oli mukavaa uutta otetta. Pelkän akrobatian lisäksi oli mukana vähän showmeininkiä. Esteri Viljanen yhdisti ilma-akrobatianumeroonsa upean laulun (tällaista lisää!), Oskari Jauhiaisen mastoakrobatianumeroa ryyditti hauska "metsurishow" tansseineen ja musiikkeineen ja Eetu Rannan diabolo-jongleeraus oli tehty hauskasi länkkärihenkeen.
 |
| Kuvat Sirkus Finlandian kotisivulta |
Sirkuksen yhdeksänhenkinen Big Band pani parastaan koko ohjelman ajan - elävä musiikki on aina shown parasta antia!
Finlandian kiertue edustaa perinteistä sirkusta, mutta sirkusmaailmassa seinät ovat leveällä ja katto korkealla. Nykysirkus yhdistelee perinteiseen sirkukseen eri näyttämötaiteita kuten tanssia, teatteria, valotaidetta jne. Erilaisiin virtauksiin pääsee tutustumaan esim. uuden sirkuksen Cirko-festivaalilla 15.-20.5.2018 pääkaupunkiseudulla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)