Viime viikolla opin aivan uuden taidetermin: sesessionistit. Kävin siis katsomassa Ateneumin vaihtuvan näyttelyn. Osalllistuin myös puolen tunnin näyttelyintroon auditoriossa ennen näyttelyyn tutustumista - suosittelen!
Wienin sesessio perustettiin vuonna 1897 Gustav Klimtin johdolla. Sana "sesessio" tarkoittaa eroamista jostakin. Sessionistit pyrkivät irti perinteisestä taidekäsityksestä. Päätavoite oli kaikkien taiteenlajien - kuvataiteen, arkkitehtuurin, käsityön, muotoilun ja muodin - tasa-arvo. He halusivat kuvata taiteessaan uutta ja nykyaikaista elämäntapaa. Niinpä Ateneumin näyttelyssäkin voi kuvataiteen lisäksi nähdä myös valokuvia, astioita, huonekaluja, tyynyjä, koruja ja vaatteita.
Suomalaisista taiteilijoista Akseli Gallen-Kallelalla oli kiinteä yhteys Wienin taidepiireihin. Maisemamaalaus oli sesessionistien arvostama kuvataiteen laji. Yhteistä sesessionistien kanssa oli myös symboliikan ja myyttien käyttäminen taiteen aiheena. Gallen-Kallelan taiteessa näkyy myös sesessionistien kokonaistaideteoksen idea. Taiteilijat suunnittelivat kokonaisuuksia, joissa rakennukset, sisustukset ja puutarhat muodostivat tyylillisesti yhtenäisen taideteoksen - ideahan toteutuu hienosti Gallen-Kallelan Tarvaspäässä ja Ruoveden Kalelassa.
 |
| Akseli Gallen-Kallela: Omakuva freskossa (vesivärityö) 1894 |
Tunnustan, että juuri Klimt ei minua pinnallisen tietämykseni pohjalta ole hirveästi kiinnostanut, ensimmäinen mielikuva on ollut liiallinen kultaus. Olen tyynen viileästi käynyt Belvederin puistossa käymättä itse museossa... Mutta tässä näyttelyssä oli Klimtiltä kyllä hienoja maisemamaalauksia ja pidin näyttelyn mainoskuvanakin nähdystä muotokuvasta. Maalaushan on jäänyt aivan kesken ja ehkä juuri siksi se olikin niin hieno - huomio kiinnittyy kasvoihin ihan eri tavalla. Maalauksesta näkee myös hauskasti taitelijan työtavan.
 |
| Gustav Klimt: Amalie Zuckerkandl (1917/1918) |
Gallen-Kallelan ja Klimtin töiden lisäksi näyttelyn taiteilijoista erityisesti mieleen jäivät Koloman Moser, Carl Moll, Broncia Koller-Pinell sekä Egon Schiele. Tässä muutama työ, joiden eteen pysähdyin pidemmäksi aikaa.
 |
| Kolomon Moser: Sisäinen tyyneys, 1912/1913 |
 |
| Carl Moll: Koivikko iltavalossa, n. 1902 |
 |
| Wilhelm Bernatzik: Liekki, 1902 |
 |
| Broncia Koller-Pinell: Omakuva n. 1905 |
