Lukupäiväkirjaa pitämään!

Olen muutaman vuoden ajan melko uskollisesti kirjannut tuonne blogin erillisiin " välilehtisivuihin" vähintäinkin lähes kaikki lukemani kaunokirjalliset teokset (ja elokuvateattereissa näkemäni elokuvat). Tietokirjallisuus tulee kirjattua huonommin, olen vähän sen tyyppinen lukija, että tietokirjoja en lue niin uskollisesti kannesta kanteen. Olen koettanut kirjata kaikista luettelon kirjoista/elokuvista myös ylös jonkun lauseen, joka auttaa  myöhemmin muistamaan mistä kirja/elokuva kertoi ja mitä tunteita se minussa herätti. Aika vaativa tehtävä noin lauseeseen tiivistettäväksi :)

Neljännesvuosittain olen sitten tilittänyt blogikirjoituksissa "kvartaalin" elämykset, lähinnä keskittyen niihin parhaimpiin elämyksiin. Joskus tosin voi joku vuosineljännes mennä niin,  että mikään ei ole oikein puhutellut ja silloinpa onkin vaikea tehdä kvartaalikatsausta...

Tulevana vuonna asiat ovat toisin! Blogin lisäksi haluan testata laajempaa tapaa laittaa ylös ajatuksia luetuista. Työpaikalla tuli vastaan tällainen Tuuman kustantama Mitä luen -lukupäiväkirja, jossa pääosa sisällöstä koostuu aukeamista, joissa valmiin sapluunan pohjalta raportoidaan tiettyä kirjaa koskevat omat kokemukset. Idea ei toki ole ainutkertainen, tällaisia on ennenkin ollut (ainakin Otavalla muistaakseni ihan samantyyppinen) ja voisihan sitä kirjoittaa ajatuksiaan tietyn sapluunan mukaan vaikka tyhjään vihkoon (tai vaikkapa tähän blogiin). Mutta minua houkuttaa nimenomaan tuo kirjaformaatti - näen jo nyt itseni käpertyneenä sohvannurkkaan lukupäiväkirja sylissäni.

Klikkaa, niin kuva suurenee!

Tämä  ylöskirjaamisen tarve on kyllä vähän kummallinen ilmiö...

22-Pistepirkot Möysän Musaklubilla lokakuussa

Heinäkuussa kuulin, että 22-Pistepirkot ovat palaamassa vuosien keikkatauolta kiertueelle. (Edellisen kerran näin  bändin siis vuonna 2015).  Heti oitis suuntasin koneelle ja ilokseni havaitsin, että juuri syntymäpäivänäni bändi heittää keikan Lahdessa. Möysän Musaklubilla, joka on aina keikkapaikkana kiinnostanut, mutta jäänyt kokematta. Liput menivät heti tilaukseen ja siippa lupasi kustantaa hotelliyön syntymäpäivälahjana.

Alunperinhän paikka oli siis Lahden Möysässä sijaitseva Möysän Esso, nykyään siis Möysän Musaklubi keskustassa Hämeenkatu 16:ssa. Alkuperäinen paikka jäi siis näkemättä, mutta ei se mitään... Kuulin paikallisilta ennen keikan alkua, että Hämeentie 16:n rakennus on joskus aikojen alussa ollut elokuvateatteri. Siksipä keikkapaikka olikin saatu jaettua kolmeen pikkuhiljaa nousevaan lattiatasoon. Tämä edisti näkyvyyttä kovasti. Itse en tykkää olla kovin lähellä lavaa, mutta tässä keikkapaikassa myös sieltä aika kaukaa takaa oli oikein hyvä näkyvyys, kun asetteli itsensä sen korkeimman lattiatason etureunaan...

Sen verran on syksyn aikana tullut keikoilla käytyä, että osasin arvostaa keikan alkamisaikaakin. Pirkot aloittivat kello 22 (lämppäri siis jo kello 21)  ja hotellin vuoteeseen pääsi siis heti puolen yön jälkeen. Soitosta pystyi tuohon kellonaikaan vielä nauttimaan varsin virkeänä.

Ja nautittava keikkahan se olikin. PK Keräsen ääni varmaan jakaa ihmiset, siitä joko pitää tai sitten ei, mutta minä pidän kuin hullu puurosta. Bändin lavashow on aina jotenkin sympaattisella tavalla suunnittelematon ja välispiikit tosi hämäriä. Bändin soudimaailmakin on mielestäni jotenkin aivan tenhoava. Jotain teknistä häikkää äänentoiston kanssa ilmeisesti oli, mutta ei se menoa haitannut...

...kaukaa takaakin näki hyvin!

Bändin keikkakiertue loppuu ymmärtääkseni nyt marraskuussa, mutta PK Keräseltä on tulossa soololevy ensi vuonna. Tämän levyn musiikkia kuullaan kai jossakin  uudessa yhteispohjoismaisessa tv-sarjassa enemmänkin. Tätä Let go -kappaletta on kovasti soiteltu radiossakin, mutta linkitänpä sen nyt tähänkin esimerkkinä mielestäni täydellisestä popkappaleesta (ei kai tätä rockiksi voi sanoa, ei kai?).