tiistai 1. tammikuuta 2019

Kirjat ja elokuvat: 2018 4. kvartaali


Loppuvuosi 2018 on ollut aika tahnea. Sen ehkä huomaa blogistakin, kulttuuri ei ole kukoistanut. Lukeminenkin on ollut vähän vaikeaa (on aina jotakin  tärkeämpää, muka) ja elokuvasyksy on tuntunut tosi huonolta. Huippuelämystähtiä ei ole jaossa lainkaan.

4. kvartaalissa tuli luettua näitä  julkisuudessakin paljon  olleita nuoria naiskirjailijoita, kuten  Nora Vallinkoski ja Sisko Savonlahti. Vallinkosken Perno Mega City (Atena, 2018) oli hyvä ajankuva Turun Pernon lähiöstä 1980-90 -luvuilta. Joskus tuntuu että aikaa pitää olla kulunut jonkin verran, ennen kuin tietyn hetken voi nähdä ja kuvata selvästi. Vallinkoski on onnistunut hyvin, Tämän kirjan kohdalla en jäänyt itse miettimään mikä on totta ja omakohtaista - ajallinen etäännyttäminen teki sen ja toisaalta kirjassa tarkasteltiin paljon ympäristöä. Pernossahan romaani sen sijaan on herättänyt kysymyksiä totuuspohjasta...

Savonlahden Ehkä tänä keänä kaikki muuttuu -kirja (Gummerus, 2018)  kiinnittyy tiukasti tämän ajan ilmiöihin ja on  niin henkilökohtaisen tuntuinen, että sen todellisuuspohjaa mietin paljon enemmän. Savonlahti kuvaa samaa sukupolvea kuin Ossi Nyman kirjassaan Röyhkeys (Teos, 2017). Nymanin päähenkilö haluaa tietoisesti pysyä erossa palkkatyöstä, mutta Savonlahden päähenkilö on enemmän sydänsurujen sotkeman elämänsä uhri. Mutta tällaiselle työorientoituneelle ihmiselle tekee hyvää avartaa näkemystään - työhönhän voisi suhtautua muullakin tavalla kuin elämänsisältönä...

Kirja, joka  tässä kvartaalissa teki suurimman säväyksen oli kuitenkin Mia  Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin (Otava, 2018), Pidin kovasti jo edellisestä kirjasta. Kankimäen kirjoitustyyli on jotenkin hyvin omaääninen. Kevyttä, henkilökohtaista elämää mukaan sekoittavaa, mutta kohdehenkilöitään kiinnostavasti kuvaavaa - sanalla sanoen mukaansatempaavaa luettavaa.

Elokuvasyksy on ollut surkea. Eikä vika ole ollut paikallisessa tarjonnassa. Olen aina välillä vilkuillut, pitäisikö lähteä elokuviin Tampereelle tai Helsinkiin - mutta eipä ole tarvinnut. Jospa 2019 toisi jotakin kiinnostavampaa tullessaan.

2 kommenttia:

  1. Kankimäen kirjaa on kehuttu todella paljon, mutta olen vielä niin pitkällä jonossa, että mietin äänikirjan kuuntelemista ennen omaa lukukokemusta.

    Minullakin leffassa käynti jäi viime vuonna aika vähiin, sen sijaan katsoin kymmeniä kirjaston dvd-leffoja. Tänä vuonna aloitin räväkästi elokuvateatterissa heti 1.1. mutta nähtäväksi jää miten loppuvuosi menee ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sorry Birgitta, kommenttisi oli jotenkin jäänyt huomaamatta, olen hävettävän passiivinen bloggari...
      Toivottavasti elokuvavuotesi alkoi hyvin silloin 1.1. Minä aloitin vuoteni Shoplifters-elokuvalla, jota kehuinkin 6.1. tehdyssä postauksessa. Hyvää kirja- ja elokuvavuoden jatkoa!

      Poista