Uintiretki Korteniemeen

Liesjärven kansallispuistossa, Tammelassa, on Metsähallituksen ylläpitämä huippukohde: Korteniemen entinen metsänvartijatila, jossa kesäaikaan elellään 1910-luvun elämää. Siellä hoidetaan alkuperäisrotujen kotieläimiä ja viljellään vanhoja kasvilajikkeita perinteisin menetelmin. Tilalla järjestetään kaikenlaisia talkoita ja työnäytöksia, joissa yleisökin pääsee mukaan vaikkapa heinäntekoon tai rukiin leikkuuseen. Talkoot päättyvät usein mahdollisuuteen käydä savusaunassa. Itse olen osallistunut lähinnä Luonnonkukkapäiviin ym. kukkahattutätimäisempiin tapahtumiin...

Tänään poikkesimme sinne hellepäivän iltana virallisten aukioloaikojen ulkopuolella ihan vaan uimaan. Tästä paratiisista löytyy  tietysti ihana luonnonhiekkarantakin. Tässä kuvia pihapiiristä ja eläimistä.

Metsänvartijan torppa

Piharakennus

Rohtosuopayrtti seinustalla

Järven rantaa

Isäntä ja emäntä tulivat vastaan

Lisätietoa Korteniemestä:
http://www.luontoon.fi/korteniemi

Anja Juurikkala - muistonäyttely (Heinolan Museot 31.5.-11.9.)

Samalla viikolla kun tein retken EMMAan Rut Brykin näyttelyyn, kävin myös mökillä. Mökkipaikkakunnan mainiossa museossa eli Heinolan museossa oli myös Arabialla pitkään töitä teheneen taiteilijan, Anja Juurikkalan, muistonäyttely. Heinolan kaupunginmuseolla oli esillä henkilöhistoriaan ja taideteollisen suunnittelijan uraan liittyvää materiaalia ja Heinolan taidemuseon tiloissa taas  taiteilijan myöhemmän elämävaiheen kuvanveistotaidetta.

Anja Juurikkala (1923-2015) oli kotoisin Heinolasta, kauppias- ja maanviljelijäperheestä. Taiteilijan ura ei siis ollut mitenkään itsestään selvä, vaan kotoa koetettiin ohjata opettajan tai sairaanhoitajan opintoihin. Hän pitikin itseään aina maalaistyttönä, jolle maalaiselämä ja -aiheet olivat tärkeitä. Hän saattoikin olla vähän kummajainen piireissä, jossa opiskelukavereina oli mm. Venny Soldan-Brofeldtin ja Wäinö Aaltosen jälkeläisiä.

Taideteollisesta valmistuttuaan 1946 Juurikkala päätyi töihin Arabialle ns. käsinkoristamoon, josta sitten kehittyi taideteollisuusosasto (esim. Rut Bryk taas teki uraansa taideosastolla, jossa valmistettiin lähinnä uniikkiesineitä). Taideteollisuusosaston missio oli tuottaa kansan syville riveille laadukkaita taideteollisuusesineitä.

Juurikkalan aiheet olivat usein eläimiä. Heluna-maitokannu on varmaan hänen tunnetuin esineensä, sitä valmistettiin suurtuotannossa 1960-73. Maapallon eläinkuvasto -kirja oli hänen lempikirjojaan ja sen kyllä huomaa, kun katsoo esim. tätä Zoo-lastenastiaston kuvitusta:

Kanat ja kukot ovat innoittaneet häntä monin tavoin:

Meri- ja kala-aiheisia astiasarjoja Juurikkala maalasi parikin kappaletta, näyttelyssä jumituin katsomaan erityisesti tätä ilmeikästä haukea:

Muotoilulahjakkuus näkyy jo Arabian tuotannossa esimerkiksi näissä pienoisveistoksissa:

Juurikkalan elämäkerrasta saa käsityksen, että hän ei ehkä oikein viihtynyt Arabialla, vaan kävi aina välillä kokeilemassa töitä muuallakin (Norjassa, Englannissa jne.). 1960 hän lähtikin sitten Taideakatemian kouluun opiskelemaan kuvanveistoa. Eläinaiheet säilyivät tärkeänä hänen tuotannossaan. Olen jo aiemmin esitellyt lempipatsaani, Kalakissan, joka on tehty Kuulovammaisten koululle Jyväskylään. Siitä on myös toisinto Heinolan kaupunginmuseon edessä. Juurikkalan elämäkerrasta opin, että mallina on ollut Tove Janssonin kissa, Misukka.

Tässä lehmäveistoksia:

Näyttelyssä oli esillä vitriinikaupalla taitelijan tekemää mitalitaidetta. Mitalin toisella puolelle oli yleensä kohdehenkilön profiilikuva ja toisella puolella jotakin henkilön harrastusta kuvaavaa. Juurikkalan (ja miksei myös näyttelyn pystyttäjän) hurttia huumoria osoitti se, että siellä merkkihenkilöiden keskellä silmiin osui Juurikkalan kissastaan Kenoveevasta tekemä hieno mitali, jossa oli tosiaan Kenoveevan kasvokuva ja toisella puolella kalojen kuvia...

Näyttelyn yhteydessä julkaistiin siis mainio (ja edullinen!) kirja:
Sirpa Juuti: Anja Juurikkala (Heinolan kaupunginmuseon julkaisuja 26).
Pitihän minun tarkistaa, löytyykö kirjasta jotakin kommenttia Rut Brykistä ja löytyipä tosiaan. Haastattelussa Anja Juurikkala (joka ei varmaan ole ollut mikään happy-go-lucky -tyyppinen henkilö) sanoo näin: "Tutustuin kaikkiin taitelijoihin, mutta Rut Brykistä en pitänyt. [...] En mennyt lähellekään Rut Brykiä enkä koskaan sanonut hänelle sanaakaan."

Rut Bryk: Taikalaatikko (EMMA 12.5.-4.9.2016)

Kun muutama vuosi sitten innostuin käsitöistä ja etenkin kirjomisesta, tilasin Suomen käsityön ystäviltä kirjontapaketin, jota olin pitkään ihastellut. Kyseessä oli Rut Brykin 1940-luvulla suunnittelema Lintu Sininen. Tämä käsityö oli yksi syy, mikä sai minut kiinnostumaan Rut Brykin tuotantoa esittelevästä näyttelystä, Taikalaatikosta  (EMMA 12.5.-4.9.2016). Ja tietysti ne kuvat, joita näyttelyä koskevissa jutuissa näki, nimenomaan ne perhoset ja muut värikkäät työt.

Espoon modernin taiteen museo EMMAkin oli käymättä, sekin kiinnosti. Tässäpä siis oiva lomaviikon retkikohde! Ilokseni totesin, että sinne oli ihan kätevää mennä jäämällä pois pikavuorosta Kehä I:n pysäkillä (Leppäsolmu) ja vaihtamalla siinä HSL:n bussiin 106, joka vei suoraan museon viereen. Näppärää ja nopeaa.

Rut Bryk opiskeli 1930-luvun lopupuolella graafista suunnittelua ja työskenteli 1940-luvulta alkaen suunnittelijana Arabian taideosastolla. Näyttelyä katsoessa tuli sellainen tunne, että 1940-1950 -luvut ovat varmaan olleet Arabian taiteilijoille hienoa aikaa, on saanut kokeilla melko vapaasti ja kahleettomasti kaikenlaista, eikä taloudellista tulosta ole tarvinnut orjallisesti ajatella. Brykin Arabian alkuaikojen työt toivat mieleen lähinnä akvarellit.

Hautajaiset - kuin Marc Chagallia, eikö?

Kielo

On tunnustettava, että 1940-1950 -lukujen värikylläiset, figuratiiviset työt vetosivat minuun eniten. Bryk kehitti uudenlaisen tekniikan, jossa kuvioiden reunat olivat koholla ja lasitekerros oli siten paksumpi, ja jos oikein ymmärsin töiden värit siksi niin intensiivisiä.

Nooan arkki

Jo näissä töissä näkyi  jollakin tavalla kiinnostus arkkitehtuuriin, esim. venetsialaisia rakennuksia esittävässä sarjassa:

Rialto

Perhosiin liittyvä sarja oli ihana, väriyhdistelmät yllättäviä, mutta pettämättömän kauniita. Minua jäi kyllä vaivaamaan, miksi Bryk luopui värien käytöstä, vertailun vuoksi työ, jossa väriskaala on jo vähän tummempi:

1960-luvulla  Bryk siirtyi käyttöesineistä ja  keraamisista laatoista kohti abstraktimpaa ilmaisua, Myöhemmät, pienistä keramiikkamoduleista koostuneet työt olivat myös tavallaan aika arkkitehtonisia. Kun värit kuolivat pois, Bryk siirtyi hyvin tummien sävyjen kautta lähestulkoon valkeisiin töihin, joissa leikki valolla ja varjolla. Värienkäytön muuntuminen näkyi hyvin Maaria Wirkkalan jäännöspaloista kokoamassa reliefissä, joka alkoi värikkäistä kaakeleista päätyen tähän valkoiseen kaakelivaikoimaan:

Toisaalta valkeassahan ovat kaikki värit läsnä - ja niinpä yksi esillä olleista töistä oli valkoisista kaakelimosaiikeista koostettu sommitelma, jonka nimi oli "Värillinen aurinko".

Lue lisää:
Hesarin artikkeli 18.5.2016
Kalha, Harri (toim.): Rut Bryk : elämän taide (EMMA, 2016)