perjantai 21. huhtikuuta 2017

Noviisina raveissa (Pilvenmäen 76-ravit 17.4.)

Tultiin lomareissusta ja ei oikein inspiroinut tehdä ruokaa. Mikä neuvoksi? Suunta Pilvenmäen 76-raveihin...:


Myöhästyttiin kyllä kello yhdentoista lähiruokabrunssista, mutta ei hätää, sillä varsinaisten ravienkin aikaan klo 13 alkaen oli tarjolla ravintola Valtikan lähiruokapainotteinen noutopöytä. Kalliiksihan se kyllä tuli... Sisäänpääsyssä saatiin kyllä alennusta, koska siippa omistaa raviliigahevosta jonkin häntäjouhen verran. Noutopöydän hinta per henkilö oli 35 € (!), mutta on kyllä sanottava, että ruoka oli ihan sairaan hyvää. Erityisesti ne lammaslihapyörykät, joita söin - no, en sano kuinka monta... Ja maksettiinhan siinä mukavasta istumapaikasta kauniisti katetun pöydän ääressä, josta oli sitten kiva seurata hevosten ravaamista. Että ihan oli hintansa väärti.

Mies mietti totorivinsä jo kotona ja totosi varovasti pienillä summilla useamman hevosen sijoituksia. Voittikin välillä... Minä innostuin vasta paikan päällä ja laitoin panokseni sellaiselle lähdölle, jota mies ei ollut ollenkaan totonnut. Lukaisin pikaisesti ravivihjeen joltain  Internet-sivulta ja päättelin, että ennakkosuosikkia ei kannata totota, vaan jotain mahdollista yllättäjää.

Pistin sitten hurjat 5 € likoon Regent Zetille, että olisi siinäkin 10. lähdössä jännitettävää. Miten ollakaan - lainatakseni juoksuselostusta - Regent Zet "tykitti omaa vauhtiaan..." eli voitti ja ennakkosuosikki Up Up and Away "oli johtopaikalta ihan hyvä kakkonen". (Mistä ne muuten repii nuo hevosten nimet???). Regent Zetin voittokerroin oli yli 5, joten voitin 25 €! Kokonaisuudessaankin jäimme totossa 15 € voitolle, joten ruokaan tuli pieni alennus.

Väillä on kiva mennä johonkin ihan uuteen paikkaan ihmettelemään, että tällaistakin voisi harrastaa (ja moni harrastaakin...). Voi silti olla, että meidän vierailut osuu lähinnä lounasravipäiville, sellaisiakin Pilvenmäellä nimittäin on. Hyvä konsepti: mainiota ruoka noutopöydästä ja tunnin ravit arkipäivänä. Ravit potevat yleisöpulaa, ja kyllä tuo hyvä ruoka voi tuoda jonkun tällaisen ruokafriikin paikalle.

perjantai 7. huhtikuuta 2017

Ismo Alangon Yksin -kiertue Vispilän Sointiklubilla

"Maalis-huhtikuussa 2017 konserttikiertue suuntautuu Suomi 100-hengessä niille paikkakunnille, joilla en ole esiintynyt vielä koskaan, tai joilla olen vieraillut vain harvoin. Tällaisia paikkoja tuntuu Suomesta löytyvän yllättävän paljon vielä kolmenkymmenenseitsemän keikkavuoden jälkeenkin”, kertoo Ismo Alanko webbisuvullaan.

Yksin-kiertue toi Alangon onneksi myös Forssaan, jossa Vispilä-ravintola on alkanut pyörittää musiikillista Sointiklubiaan noin kerran kuussa. Ravintolan alakerran keikkatila on  pieni ja intiimi, lippuja per konsertti myydään ilmeisesti n. 80 kappaletta. Turhaan ei Alankokaan aloittanut keikkaansa kiittelemällä, että sai tulla soittamaan "olohuoneeseenne". Sellainen tunnelma tilaisuudessa tosiaan oli, ja ihan hyvässä mielessä. Miksaaja teki loistavaa työtä, hennoinkin  henkäys kantautui myös takimmaiseen pöytään. Olen nähnyt  Alankoa eri kokoonpanoissa vuosien varrella muutaman kerran ja tämä oli kyllä ehdottomasti nautinnollisin kokemus. Alkaen siitä, että keikka alkoi armollisesti jo kello 20. Keski-ikäinen työssäkävijä kiittää!


Siteeraan taas Alangon webbisivua: "Soolokeikat edustavat jonkinlaista nykyaikaista runonlaulantaa: laulut soivat sellaisina kuin ne ovat syntyneet, ja riisutuissa versioissa tekstit nousevat väkevästi esiin. Kun lavalla ovat vain laulaja ja hänen laulunsa, olemme olennaisen äärellä." Minullakin oli vahvasti sellainen tunne,että olimme jonkin ikiaikaisen kokemuksen äärellä. Toisina aikoina Alanko olisi varmaan ollut maankuulu shamaani tai kansanlaulaja. Säestyksettä lauletuissa kappaleissa  oli kansanlaulun sävyjä (Hetki hautausmaalla ja Naapurin saunareissu) tai sitten tunnelma oli taianomainen, kuin olisi loitsua kuunnellut (On mulla unelma - ihana, lähes kuiskattu versio! -  ja Laulu).

Itselleni oli yllätys, kuinka hyvin Alanko säesti itseään pianolla. En ole ollut tietoinen hänen taidoistaan kosketinsoittajana. Pidin pianolla säestetyistä kappaleista ehkä enemmän kuin niistä, jotka säestettiin kitaralla, vaikka viimeksi mainitut olivatkin niitä vetävämpiä ralleja (esim. Taitelijaelämää  ja Rakas, rämä elämä). Pianosäestyksellä sanat pääsivät paremmin oikeuksiinsa, ja sanomaahan näissä lauluissa on... Pianokappaleista parhaimmin jäivät mieleen Tällä tiellä ja Talvi.

Jos kiertue osuu kotiseudullenne, niin kannattaa mennä kuuntelemaan!