Rut Bryk: Taikalaatikko (EMMA 12.5.-4.9.2016)

Kun muutama vuosi sitten innostuin käsitöistä ja etenkin kirjomisesta, tilasin Suomen käsityön ystäviltä kirjontapaketin, jota olin pitkään ihastellut. Kyseessä oli Rut Brykin 1940-luvulla suunnittelema Lintu Sininen. Tämä käsityö oli yksi syy, mikä sai minut kiinnostumaan Rut Brykin tuotantoa esittelevästä näyttelystä, Taikalaatikosta  (EMMA 12.5.-4.9.2016). Ja tietysti ne kuvat, joita näyttelyä koskevissa jutuissa näki, nimenomaan ne perhoset ja muut värikkäät työt.

Espoon modernin taiteen museo EMMAkin oli käymättä, sekin kiinnosti. Tässäpä siis oiva lomaviikon retkikohde! Ilokseni totesin, että sinne oli ihan kätevää mennä jäämällä pois pikavuorosta Kehä I:n pysäkillä (Leppäsolmu) ja vaihtamalla siinä HSL:n bussiin 106, joka vei suoraan museon viereen. Näppärää ja nopeaa.

Rut Bryk opiskeli 1930-luvun lopupuolella graafista suunnittelua ja työskenteli 1940-luvulta alkaen suunnittelijana Arabian taideosastolla. Näyttelyä katsoessa tuli sellainen tunne, että 1940-1950 -luvut ovat varmaan olleet Arabian taiteilijoille hienoa aikaa, on saanut kokeilla melko vapaasti ja kahleettomasti kaikenlaista, eikä taloudellista tulosta ole tarvinnut orjallisesti ajatella. Brykin Arabian alkuaikojen työt toivat mieleen lähinnä akvarellit.

Hautajaiset - kuin Marc Chagallia, eikö?

Kielo

On tunnustettava, että 1940-1950 -lukujen värikylläiset, figuratiiviset työt vetosivat minuun eniten. Bryk kehitti uudenlaisen tekniikan, jossa kuvioiden reunat olivat koholla ja lasitekerros oli siten paksumpi, ja jos oikein ymmärsin töiden värit siksi niin intensiivisiä.

Nooan arkki

Jo näissä töissä näkyi  jollakin tavalla kiinnostus arkkitehtuuriin, esim. venetsialaisia rakennuksia esittävässä sarjassa:

Rialto

Perhosiin liittyvä sarja oli ihana, väriyhdistelmät yllättäviä, mutta pettämättömän kauniita. Minua jäi kyllä vaivaamaan, miksi Bryk luopui värien käytöstä, vertailun vuoksi työ, jossa väriskaala on jo vähän tummempi:

1960-luvulla  Bryk siirtyi käyttöesineistä ja  keraamisista laatoista kohti abstraktimpaa ilmaisua, Myöhemmät, pienistä keramiikkamoduleista koostuneet työt olivat myös tavallaan aika arkkitehtonisia. Kun värit kuolivat pois, Bryk siirtyi hyvin tummien sävyjen kautta lähestulkoon valkeisiin töihin, joissa leikki valolla ja varjolla. Värienkäytön muuntuminen näkyi hyvin Maaria Wirkkalan jäännöspaloista kokoamassa reliefissä, joka alkoi värikkäistä kaakeleista päätyen tähän valkoiseen kaakelivaikoimaan:

Toisaalta valkeassahan ovat kaikki värit läsnä - ja niinpä yksi esillä olleista töistä oli valkoisista kaakelimosaiikeista koostettu sommitelma, jonka nimi oli "Värillinen aurinko".

Lue lisää:
Hesarin artikkeli 18.5.2016
Kalha, Harri (toim.): Rut Bryk : elämän taide (EMMA, 2016)