Anja Juurikkala - muistonäyttely (Heinolan Museot 31.5.-11.9.)

Samalla viikolla kun tein retken EMMAan Rut Brykin näyttelyyn, kävin myös mökillä. Mökkipaikkakunnan mainiossa museossa eli Heinolan museossa oli myös Arabialla pitkään töitä teheneen taiteilijan, Anja Juurikkalan, muistonäyttely. Heinolan kaupunginmuseolla oli esillä henkilöhistoriaan ja taideteollisen suunnittelijan uraan liittyvää materiaalia ja Heinolan taidemuseon tiloissa taas  taiteilijan myöhemmän elämävaiheen kuvanveistotaidetta.

Anja Juurikkala (1923-2015) oli kotoisin Heinolasta, kauppias- ja maanviljelijäperheestä. Taiteilijan ura ei siis ollut mitenkään itsestään selvä, vaan kotoa koetettiin ohjata opettajan tai sairaanhoitajan opintoihin. Hän pitikin itseään aina maalaistyttönä, jolle maalaiselämä ja -aiheet olivat tärkeitä. Hän saattoikin olla vähän kummajainen piireissä, jossa opiskelukavereina oli mm. Venny Soldan-Brofeldtin ja Wäinö Aaltosen jälkeläisiä.

Taideteollisesta valmistuttuaan 1946 Juurikkala päätyi töihin Arabialle ns. käsinkoristamoon, josta sitten kehittyi taideteollisuusosasto (esim. Rut Bryk taas teki uraansa taideosastolla, jossa valmistettiin lähinnä uniikkiesineitä). Taideteollisuusosaston missio oli tuottaa kansan syville riveille laadukkaita taideteollisuusesineitä.

Juurikkalan aiheet olivat usein eläimiä. Heluna-maitokannu on varmaan hänen tunnetuin esineensä, sitä valmistettiin suurtuotannossa 1960-73. Maapallon eläinkuvasto -kirja oli hänen lempikirjojaan ja sen kyllä huomaa, kun katsoo esim. tätä Zoo-lastenastiaston kuvitusta:

Kanat ja kukot ovat innoittaneet häntä monin tavoin:

Meri- ja kala-aiheisia astiasarjoja Juurikkala maalasi parikin kappaletta, näyttelyssä jumituin katsomaan erityisesti tätä ilmeikästä haukea:

Muotoilulahjakkuus näkyy jo Arabian tuotannossa esimerkiksi näissä pienoisveistoksissa:

Juurikkalan elämäkerrasta saa käsityksen, että hän ei ehkä oikein viihtynyt Arabialla, vaan kävi aina välillä kokeilemassa töitä muuallakin (Norjassa, Englannissa jne.). 1960 hän lähtikin sitten Taideakatemian kouluun opiskelemaan kuvanveistoa. Eläinaiheet säilyivät tärkeänä hänen tuotannossaan. Olen jo aiemmin esitellyt lempipatsaani, Kalakissan, joka on tehty Kuulovammaisten koululle Jyväskylään. Siitä on myös toisinto Heinolan kaupunginmuseon edessä. Juurikkalan elämäkerrasta opin, että mallina on ollut Tove Janssonin kissa, Misukka.

Tässä lehmäveistoksia:

Näyttelyssä oli esillä vitriinikaupalla taitelijan tekemää mitalitaidetta. Mitalin toisella puolelle oli yleensä kohdehenkilön profiilikuva ja toisella puolella jotakin henkilön harrastusta kuvaavaa. Juurikkalan (ja miksei myös näyttelyn pystyttäjän) hurttia huumoria osoitti se, että siellä merkkihenkilöiden keskellä silmiin osui Juurikkalan kissastaan Kenoveevasta tekemä hieno mitali, jossa oli tosiaan Kenoveevan kasvokuva ja toisella puolella kalojen kuvia...

Näyttelyn yhteydessä julkaistiin siis mainio (ja edullinen!) kirja:
Sirpa Juuti: Anja Juurikkala (Heinolan kaupunginmuseon julkaisuja 26).
Pitihän minun tarkistaa, löytyykö kirjasta jotakin kommenttia Rut Brykistä ja löytyipä tosiaan. Haastattelussa Anja Juurikkala (joka ei varmaan ole ollut mikään happy-go-lucky -tyyppinen henkilö) sanoo näin: "Tutustuin kaikkiin taitelijoihin, mutta Rut Brykistä en pitänyt. [...] En mennyt lähellekään Rut Brykiä enkä koskaan sanonut hänelle sanaakaan."