Oodissa loppiaisen aikaan

Yhteenvetona Oodista noin vähän vanhakantaisen ammattilaisen silmin voisi sanoa, että hieno rakennus, mutta kirjastona ei erityisen vaikuttava. Keskikerroksen verstasosiota en edes osaa erityisesti mieltää kirjastoksi, se osuus taloa on mielestäni jotakin monitoimitilaa. Ihan kiva, ja miksei sellaistakin voi olla kirjaston yhteydessä, mutta oman kirjaston koko ajan väheneviä resursseja käyttäisin ennemmin lukemisen, oppimisen ja taide-elämysten edistämiseen kuin ompelukoneiden tai laserleikkureiden ym. ihmehärveleiden käytön opastamiseen.

Neuvontatiski

Kaikenlaista...

Kiitämme Oodisssa -osio

Yläkerran sali (3. krs.) oli erikoinen ja vaikuttava tila nousevine päätyineen ja avarine näkymineen, hienoa arkkitehtuuria! Paljon ihasteltu akustiikka tuntui isossa salissa tosiaan toimivan, kauas ei tarvinnut melskaavista lapsilaumoista väistyä, kun ääni vaimeni mukavasti. Liekö puulattialla ollut osuutta myös akustiikkaan, mutta ainakin se loi  mukavan lämmintä tuntua muuten aika valkoiseen ja neutraaliin tilaan.

Yleisnäkymä toisesta hallin päädystä

Akustiikan lisäksi näytti siltä, että aina vaikeasti hoidettava valon- ja lämmönhallinta voisi toimia lasiseinistä huolimatta, tosin vierailupäivä oli pilvinen talvipäivä, joten tämä nyt on spekulointia. Todellinen testi toki tehdään vasta kun seuraava viime kesän kaltainen hellekesä taas yllättää meidät. Lasiseinissä oli kuitenkin jotenkin hauskasti "pilkuttamalla" tehtyä himmennystä varmaan kriittisimpiin ilmansuuntiin, jotta matalalta paistava aurinko ei pääse häikäisemään. (Olen käynyt lasiseinäisissä kirjastoissa, joissa sellaisina päivänä tarvittaisiin aurinkolasit suojaksi). Ja ihan joka kohdassa näkyi olevan valmiina alaslaskettavat rulllaverhot, joilla varmaan ne pahimmat hellepäivät saadaan hoidettua.

Rakastin kirjaston kierreportaikkoa, jota tiedotusvälineissä ja somessa on paljon kuvattukin. Portaikko on upea taideteos, joka kuvaa kirjaston merkitystä paremmin kuin mikään ikinä näkemäni juttu aiemmin. Liikutuin lähes kyyneliin siinä portaikossa, kun  lueskelin noita määritelmiä, kenelle kaikille kirjasto on tarkoitettu. Maailmassa on aika vähän paikkoja, johon niin  monet toivotetaan tervetulleiksi!

Kaikille.

Toisessa kerroksessa on runsaasti varattavia kirjaston tietokoneita ja erilaisia työskentelytiloja (hiljaisia saleja,  varattavia ryhmätyötiloja, pieniä varattavia koppeja) - kirjasto haluaa tarjota mahdollisuuden lukemiseen ja omilla laitteilla tapahtuvaan työskentelyyn. Hyvältä näyttivät, mutta tämän nykyisen kansainvaelluksen aikana voi olla aika vaikeaa oikeasti keskittyä työskentelyyn.

Alakerran kahvila oli aamupäivällä mukava kahvittelupaikka, tosin ihan helsinkiläisen normihintatason mukainen, joten ihan kaikki kirjaston asiakkaat eivät siellä ehkä voi kahvitella. Kahvilan vieressä olevat kellarikerroksen unisex-vessat olivat hauskat ja hanan käyttäminen suorastaan älyllisesti kehittävää puuhaa :)

Alakerran wc

Moitimme Oodissa -osio

No, kyse on ohimenevästä ongelmasta, mutta olihan se aika masentavan näköistä nimenomaan kirjastoihmiselle, että hyllyt ammottivat tyhjyyttään ja vähät kirjat olivat sikinsokin pengottuina hyllyillä. Kansainvaelluksen tuomaan lainauspiikkiin ei selvästikään ollut osattu varautua. Lehtihyllyt oliva tyhjiä, koska nehän täyttyvät vasta uusista tilauksista jne. Ja musiikkiäänitteitähän siellä ei sitten ole ollenkaan, sitä kyllä vähän kirjastopiireissä ihmetellään.

Lastenosaston hyllyjä

Samainen kansainvaellus yhdistettynä joulunaikaan lienee aiheuttanut sen, että siivous oli jäänyt vähemmälle. Joka paikassa oli sanalla sanoen sotkuista, rapaa ja kiviä pyöri uusilla, jo likaantuneen tuntuisilla  puulattioilla niin että heikotti. Keskikerroksen kokolattiamatoilla päällystetyt, jo likaantuneen näköiset "oleskeluportaat" eivät varsinaisesti houkutelleet oleskelemaan.

Pelkään pahoin, että kunhan pahin kansainvaellus on ohi, ja me maalaiset lakkaamme ramppaamasta kurakenkinemme Oodin kerroksissa,  joudutaan tekemään ihan pientä remppaa jotta paikat saadaan taas uuteen loistoon. Joissakin kohdissa oli jo vähän kuluma- ja iskujälkeäkin... Remppakohteita oli jo löytynytkin: johonkin lastenosaston  kriittiseen kohtaan joudutaan lisäämään turvakaiteita  ja nyt siellä ja vähän muuallakin lepatteli kelta-oransseja varoitusteippejä.

Lopuksi

Kunhan arki tasaantuu, nähdään miten tila toimi arkikäytössä. Nythän Oodin kävijämäärät ovat olleet aivan käsittämättömiä. Vaikka olen vanha käpy, enkä jaksa innostua ompelukoneista, on joka tapauksessa hienoa, että juhlavuoden panostus käytettiin tällaiseen kansalaisten yhteiseen olohuoneeseen. Ja Oodi tilana herättää kyllä tarpeellista keskustelua siitä, mitä kirjasto voisi olla, mikä on kirjasto tulevaisuus jne.