torstai 29. helmikuuta 2024

Kuopio, mon amour

Talvilomalla poikettiin Kuopiossa, tuossa ihanassa "oekeetten immeisten" kaupungissa vuorokauden verran. Ja paljonhan sitä ehtii kun kiirettä pitää...

Ihan ensimmäiseksi poikettiin VB-valokuvakeskukseen, jossa olen nähnyt lukemattomat hyvät valokuvanäyttelyt. Nyt mentiin ihan summassa, ja hyvä tuuri kävikin: VB-valokuvakeskuksessa oli viimeistä viikonloppua auki mielenkiintoinen vanhojen valokuvien näyttely.  Näyttelyssä oli tosi kivoja kuvia: muotokuvia, kuvia vanhasta Kuopiosta jne. Ihanaa, että ehdimme. Victor Barsokevitschin (1863-1933) nimi kyllä tunnetaan hyvin, mutta tämä näyttely valotti sitä, että Barsokevitschin nimen takaa löytyi itse asiassa työryhmä, kollektiivi, jonka nimettömiksi jääneistä jäsenistä iso osa oli naisia. Näyttelyn nimi olikin “Adélesta Gretaan - Valokuvaajia Victorin varjossa”. Tässä yksi noista keskeisistä naiskuvaajista, Hilma Koivisto. Eikö hän olekin hurmaava ilmestys? 

Hilma Koivisto (os. Miettinen), 1908

Kuopiossa juhlitaan olan takaa 150 vuotta sitten syntynyttä maalari Juho Rissasta. Juho Rissasen juhlavuosi huipentuu syntymäpäiväviikkoon 2.–10.3.2024, kaupungissa olisi tarjolla monenlaista kiinnostavaa juhlaohjelmaa. Mutta me juhlimme jo etukäteen ja menimme siis Kuopion kaupunginteatteriin katsomaan Antti Heikkisen käsikirjoittamaa ja Taava Hakalan ohjaamaa "Maalari - Juho Rissanen" -näytelmää. Rissasen roolissa nähdään Ilkka Pentti. Ei ollut kummia odotuksia, joten yllätyin ihan positiivisesti. Tarina kulki hyvin, näyttelijät osasivat hommansa ja savon  murre hiveli korvia. Teatteri on tilanakin hieno, remontoitu vimpan päälle ja 60-luvun arkkitehtuuri hivelee silmiä.

Tämän portaikon muistan jo lapsuudesta.

Seuraavana päivänä suunnattiin Kuopion taidemuseolle, jossa taas on juhlavuoden näyttely "Juho Rissanen – Kuvauksen vilkkaus" (29.9.2023–7.4.2024). Näyttely avasi kirjein ja valokuvin mukavasti Rissasen elämää (kuten toki edellisen päivän näytelmäkin). Itse maalauksia oli esillä ehkä vähän vähemmän kuin odotin, ja niistäkin pidän kyllä eniten nuoruuden töistä, joissa Rissasen kuuluisa viiva vielä näkyy. Tämän "Savon Mona Lisana" tunnetun maalauksen eteenhän sitä oli pysähdyttävä toviksikin.

Juho Rissanen: Hauta-Heikin mummo (1897)

Museon alakerrassa oli "Überhund – taiteen kiehtovat koirat" -näyttely (16.2.-19.5.2024), joka kiertää hieman vaihtuvin kokoonpanoin eri museoissa. Näyttelyn on alunperin kuratoinut museonjohtaja Susanna Luojus Salon taidemuseoon, siellä se jäi näkemättä. Näyttely oli tosi runsas ja monipuolinen, esillä oli taidetta ikivanhoista veistoksista ihan uusimpaan nykytaiteeseen. Yllättävän hauska näyttely, ja siellä kuluikin enemmän aikaa kuin  Rissasen näyttelyssä. Kuvittelisin, että tämä näyttely olisi esim. koululaisryhmille ja tarharyhmille ihan mahtava tapa tutustua taiteeseen.

Alvar Cawén: Metsästäjän kotiinpaluu (1925)

Sitten oli tarkoitus nopeasti poiketa kahvilla Kahvila Kantissa, Kuopion museon ja päkirjaston uudessa kompleksissa, mutta sinnekin juututtiin toviksi näyttelyyn. Kuopion museon uudessa näyttelytilassa oli näet viimeistä päivää esillä Wildlife Photographer of the Year -kilpailun palkitut kuvat, pitihän nekin katsoa.

Kahvila Kantissa saatiin hyvät kahvit, eikä Kuopiossa toki koskaan tarvitse nälkää nähdä. Teatterimatkalla poikettiin Hanna Partasen kalakukkoleipomoon syömään lihapiirakat, näitä on pakko aina saada Kuopion reissuilla. Koska yövyttiin hotellissa, kalakukko jäi ostamatta tällä kertaa. Illalla oli tarkoitus suunnistaa muikkuaterialle Sampoon, mutta se olikin remontissa. Ehkä hyvä niin, tulee välillä kokeiltua muitakin ruokapaikkoja. Nyt nälältä pelasti mainio uusi tuttavuus, ravintola Kreeta. Täällä käydään varmaan toistekin.

Partasen leipomon uunit lämpiävät puilla


Karitsaa ja retsinaa Kreeta-ravintolassa

Poistuimme Kuopiosta kaikkemme antaneina, ruumis ja sielu ravittuina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti