Eero Järnefelt Ateneumissa

Käväisinpä minäkin Ateneumin uudessa Järnefelt-näyttelyssä. Väkeä oli kuin pipoa, mutta ihmeen hyvin siellä tällainen yksinäinen kulkija pystyi puikkelehtimaan. Hieno näyttely, hieno taiteilija!

Eero Järnefelt on jo perhe-ja sukutaustansa vuoksi kiinnostava ihminen, laaja-alainen kulttuurivaikuttaja. On ihan uskomatonta, miten samasta perhepiiristä on noussut niin paljon lahjakkaita, taiteellisia ihmisiä. Kannattaa ehdottomasti lukea Arvid Järnefeltin suvun vaiheista kirjoittama Vanhempieni romaani.

Eero Järnefelt on ollut taitelijana hyvin monipuolinen. 1800-luvun lopussa, nuorena taitelijana, hänkin innostui kansallisuusaatteesta ja karelianismista. Mutta hän ei ollut näissäkään töissä samalla tavalla irti arjesta kuin esim. Gallen-Kallela, jonka töistä tunnetaan erityisesti esim. Kalevala-aiheiset maalaukset. Järnefeltin kansallisuusaate näkyi maisemamaalauksessa ja realistisessa kansankuvauksessa. Erityisesti Koli innoitti Järnefeltiä. 

Syysmaisema Pielisjärveltä (1899)

Kesäyön kuu (1889)

Oman kansansa Järnefelt löysi Savosta. Erityisen paljon hän maalasi Lapinlahden Väisälänmäellä. Siellä on maalattu myös tunnettu kaskenpolttoa esittävä Raatajat rahanalaiset (1893). Kuvaa siunaillaan usein kuvauksena entisajan ihmisten surkeasta elämästä, mutta ei siinä nyt ehkä ihan siitä ole kyse. Kaskenpoltto tuohon aikaan on ollut normaali maatalouden työ, johon on osallistuttu koko perheen voimin, ja päälle on ymmärrettävästi pantu varmaan pahimmat ryysyt. Ankaraltahan se näyttää. Itse pidän yli kaiken Isäntä ja rengit -maalauksesta (1893). Järnefelt ymmärtääkseni piti savolaisia mukavina, mutta melko saamattomina. Maalauksessa ei kyse ole kuitenkaan saamattomuudesta, vaan ansaitusta ruokalevosta, josta noustaan iltapäivän töihin levänneempinä. Kyllä isäntä sen ymmärtää. 

Isäntä ja rengit (1893)

Näyttelyssä oli esillä paljon muotokuvia. Tilaustöiden määrään on varmaan syynsä, muotokuvamaalarina hän on ollut nähdäkseni todella taitava. Muotokuvia löytyy yhteiskunnan valtaapitävistä oman perheen jäseniin. Kuvissa on  näkevinään ihmisen luonteen ja olemuksen, melkeinpä näkee kuvattavan liikkeet ja ilmeet.

Aino Sibelius (1895)

Näyttely on esillä Ateneumissa 25.8. asti, hyvin ehtii siis.