Valokuvan viemänä Turussa ja vähän muuallakin

Liikennelakoista johtuen yövyin Turussa pari yötä ja jäi paljon luppoaikaa. No, kukkahattutäti kiertää tietysti museoita ylimääräisellä ajallaan.

Iiu Susiraja - Ei  mikään helppo nakki (WAM 2.2.-12.5.2024)

Kuvankaappaus videosta Fix (2017)

Alunperin olin ajatellut, että Iiu Susiraja ei ehkä kiinnosta niin paljon, että menisin WAMin näyttelyyn, mutta sinnekin tuli siis mentyä. Näyttelyssä oli paitsi valokuvia, myös videoita, installaatioita ja  3D -tulostuksena tehtyjä veistoksia, mukavan monipuolinen kattaus siis.

Koen Susirajan valokuvat jotenkin todella häritsevinä, jopa ahdistavina. Uskon, että taiteilija olisi siitä ihan tyytyväinen, onhan näyttelynkin nimessäkin "ei mikään helppo nakki". Näen kyllä töissä viitteitä feminismiin, kehopositiivisuteen ja anarkiaan, mutta... Susirajahan itse jättää tulkinnat katsojille, hän vain kiinnostuu esineistä ja miettii kuvakonteksteja niille. Töiden nimet ovat myös tärkeitä ja ne tuovat usein sinänsä haudanvakaviin astelmallisiin muotokuviin huumoriakin. 

Videoteokset ovat syystä tai toisesta mielestäni "kesympiä", ehkä siksi, että niissä esineitä oli vähemmän ja niiden käyttö videoissa (varmaan ihan vain kuvausteknisistä syistä) ei ole ihan niin provosoivaa. Hesarin arvostelija piti 3D -veistoksia kitschinä (HS 16.2.), itse koin ne ja installaatiot melkein henkireikinä näyttelyssä; että oli tarjolla jotakin kevyempääkin, joka sai välillä myös hymyilemään.

Iiu Susirajalla on hienot verkkosivut, joissa voi tutustua hyvin hänen tuotantoonsa. Esim. WAMin näyttelyn videot taitavat kaikki löytyä katsottaviksi sieltä.

Ritva Kovalainen & Sanni Seppo:  Pohjoistuulen metsä (Turun taidemuseo 6.1.-19.5.2024)

Ritva Kovalainen: Biodiversiteetti (2021)

Tämä kuvaajakaksikko on työskennellyt jo 30 vuotta metsäaiheen parissa, joten heillä on aiheeseensa melkoinen perspektiivi. Aikaisemmissa töissä on pohdittu metsämytologiaa ja metsätalouden varjopuolia. Uusin näyttely ja siihen liittyvä valokuvataiteellinen tietoteos ovat kuvaus luonnonmetsistämme elämää ylläpitävänä monimuotoisena tilana. Se kuvaa niitä rikkaita ekosysteemejä, joita pohjoiset havumetsämme parhaimmillaan ovat. Näyttelyssä käsitellään myös metsäluonnon uhanalaistumista ja häviämistä. 

Verrattuna Iiu Susirajan näyttelyyn, tämän näyttelyn tekijöillä todellakin oli agenda ja sanoma. Valokuvien ohessa tarjolla on paljon faktatietoa luonnonmetsien tilasta. Kaikessa perusteellisuudessaan näyttely oli ainakin minulle enemmän tiedollinen kuin taiteellinen elämys. Valokuva voi toimia siis näinkin.

Kummallakin kuvaajalla on verkkosivut, joissa esitellään heidän tuotantoaan:
Ritva Kovalainen
Sanni Seppo

Hannu Vanhasen yleisöluento Hannes Heikuran valokuvataiteesta Tampereella Galleria Himmelblaussa 16.2.2024 (Aamulehden striimaus)

Galleria Himmelblaussa on esillä Hannes Heikuran (1958–2015) toistaiseksi laajin retrospektiivinen näyttely. En ehdi käydä siellä (näyttely on auki 7.3.2024 asti), joten olin tosi iloinen, kun Hannu Vanhasen luento striimattiin ja on katsottavissa Aamulehden sivuilla parin viikon ajan. Muistan Heikuran loistavana Hesarin uutiskuvaajana, jonka monet kuvat jäivät kyllä mieleen ensi näkemältä. Kukapa ei muistaisi kuvia afganistanilaisesta poliisista unikkopellossa tai kuvia lopen uupuneesta  Mika Myllylästä harjoittelemassa suolla.

Näyttelyssä on esillä paitsi Helsingin Sanomissa julkaistuja ikonisia lehtikuvia eri puolilta maailmaa, myös Helsinki-trilogian taidevalokuvia. Etenkin jälkimmäiset kuvat avautuivat paremmin luennon avulla kuin jos olisi kierrellyt näyttelyssä itsekseen.

Kuvien lisäksi luennolla kerrottiin Heikuran työskentelytavoista. Uutiskuvaajana hän oli itsenäinen tekijä, ei toimittajan apulainen. Toimittajakin odotti mielenkiinnolla, millaisen kuvan kanssa Heikura palaa keikalta. Kuvat olivat oivaltavia ja Heikura saikin monena vuonna Vuoden lehtikuva -palkinnon. Myös taidekuvissaan hän tuntuu kuvanneen ympäristöään luonnonvalokuvaajan otteella, usein pitkällä objektiivilla niin, että oli itse ulkopuolinen kuvaustilanteissa. Hänen taidekuvansa ovat hetken taidetta.

Myös Heikuran tuotannosta löytyy kiinnostuneille hienot verkkosivut.

Olipa siis mainio valokuvaviikko!