Esimerkiksi tänä vuonna kalentereja on taloudessamme kolme, kummallakin oma ja yksi yhteinen, jonka avaamisessa vuorotellaan. Siis oikeasti, koen tämän vuodenajan niin masentavana ja synkkänä, että nämä pienimmätkin keinot on laitettava peliin, että yleensä jaksaisi raahautua ylös pimeään aamuun. (Samaan asiaan liittyy se, että meillä on jo nyt joulukuusi - ja tietysti kranssi ovessa, amaryllikset pöydillä, piparit leivottuna jne. jne.). Nythän minä sitä piristystä kaipaan!
Palatakseni kaamosahdistuksestani joulukalentereihin, paras joulukalenteri on sellainen, jossa "peruskuva" täydentyy luukusta avautuvalla kuvalla. Jos kuva on vain joku peruskuvaan liittymätön krumeluuri (tyyliin olkikranssi taivaalle...), ei siinä ole mtään järkeä. Kolmesta kalenteristamme kaksi on näitä täydentyviä, joissa voi arvuutellakin, mitä luukun takaa löytyy. Kuvassa vasemmalla ylhäällä on se "järjetön", noissa kahdessa muussa esim. itsenäisyyspäivänä ilmestyi Suomen lippu katolle hulmuamaan:
Tutkailin kalenteri-ilmiötä ja selvisi, että suomalaiset partiotytöt toivat kalenteriperinteen Suomeen vuonna 1947 ja sen jälkeen partiolaisten adventtikalenteri onkin ilmestynyt joka vuosi. Eli se on se vanhin ja perinteisin. Vuoteen 1973 asti adventtikalenteria julkaisi Partiotyttöjärjestö, mutta vuodesta 1974 alkaen kalenteri on ollut ihan yleisesti partiotoiminnan hyväksi myyty. Partiolaisten kalenteri oli pitkään adventtikalenteri eli päivät alkoivat 1. adventista, mutta nykyään sekin taitaa alkaa tavalliseen tapaan joulukuun ensimmäisestä.
Partiolaisten adventtikalentereista on koottu kiva galleria heidän nettisivuilleen, ehkä löydät sieltä jonkun kalenterin joka herättää muistoja lapsuudesta? Oma suosikkini (joskaan ei siis mikään lapsuusmuisto...) on tämä partiolaisten kalenteri vuodelta 2004 - siinä on maltettu tehdä hyvin rauhallinen taustakuva, joka on varmaan täydentynyt tosi kiinnostavasti luukusta avautuvilla kuvilla:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti