Loppuvuotena ei enää ehkä paljon tule luettua eikä käytyä elokuvissa, vapaat kun tuntuvat menevän lähinnä torkkuessa - niinpä teen yhteenvedon vuoden viimeisestä kvartaalista jo nyt.
Syksyn puhutuista kirjoista esim. Louisin Ei enää Eddy ja Koskisen Tulisiipi olivat ihan mukavia lukuelämyksiä, mutta tässä muutama henkilökohtainen suosikkini.
Paula Havaste (jonka Pronssitähti-kirja oli melestäni vähän vaisu) alkaa päästä vauhtiin tässä sarjan toisessa osassa, Vierashuoneet-kirjassa. Jotain kirstimannismaista elämästä selviämisen eetosta tässä kirjassa on. Vilja tekee kovasti töitä perustamansa majatalon eteen, neuvokkutta vaaditaan joka päivä. Sodanjälkeistä Saarenmaata kuvataan kiinnostavasti.
Ajankuva on loistavasti hallussa myös Suvi Vaarlalla, joka Westend- kirjassaan avaa 90-lamaa ja sen jälkimaininkeja silloisen lapsen, Elinan, näkökulmasta. Perheen sosiaalinen vajoaminen, Westendin kodista luopuminen, hyvän elintason vaihtuminen työttömyyteen ja velkaantumiseen lyö leimansa Elinaan loppuiäksi. Lama-ajan kokemukset tekevät hänestä varovaisen sivustakatsojan.
Kauko Röyhkän Marjatan poika -muistelmateos lämmitti mieltä ihan erityisesti. Olen asunut Oulussa 80-90 -luvuilla ja tässä kirjassa oli vangittu oululaisuus NIIN hienosti. 60-70 -lukujen Oulu heräsi eloon mielessäni tätä lukiessa.Tämä sai ainoan huippuelämystähden, tosin en tiedä miten kirjan kokee, jos ei ole Oulu-taustaa :)
Elokuvasyksyn parhaimmistoon kuului Loachin lohduton Kiitos tilauksestasi, joka tuli ihan ihon alle, koska tällaistahan se alkaa olla suomalaisessakin työelämässä: pätkätyötä ja pakkoyrittäjyyttä... Huippuelämystähdet menivät Baumbachin Marriage Story - ja Johsonin Veitset esiin -elokuville. Marriage Story -elokuvan näyttelijäntyö oli ihan upeaa ja Veitset esiin -elokuva oli kekseliäs ja hauska (olen nähynyt varmaan kaikki Agatha Christie -filmatisoinnit sataan kertaan ja tämä oli niin hauska pastissi...).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti