Akateemisen Kirjojen yö (Turku, 18.8.2016)

Minusta on mukava kuulla, kun kirjailija kertoo kirjoistaan. Yleensä silloin kiinnostuu melkein kirjasta kuin kirjasta, niin että lukee sen - ihmettelen aina sitä, kuinka hyviä ja luontevia esiintyjiä nykykirjailijat ovat. Niinpä tykkään käydä kirjamessuilla ja kiertelen aina kuuntelemassa mahdollisimman monia kirjailijahaastatteluja. Enimmäkseen olen käynyt Helsingissä, koska usein on sattunut perjantaivapaa juuri tuona viikonloppuna. Ennen vanhaan kävin  mielelläni myös ns. kustantajien illoissa, joihin kustantajat kutsuivat kirjakauppa- ja kirjastoväkeä tutustumaan uutuuskirjoihin. Sittemmin kustantajien rahapula on lopettanut nämä tilaisuudet, tai ehkä markkinointia suunnataan nykyään enemmän kirjabloggareille, mene ja tiedä.

Tänä vuonna en pääse Helsingin kirjamessuille, koska olen töissä, myös lauantaina. Niinpä kiinnostuin oitis, kun huomasin että Turun Taiteiden yön osana (18.8.) Akateemisessa kirjakaupassa vietettiin Kirjojen yötä. Paikalla oli useita kiinnostavia (enimmäkseen turkulaisia) kirjailijavieraita: Jyrki Heino, Pekka Hiltunen, Tommi Kinnunen, Heli Laaksonen, Zinaida Linden, Reijo Mäki, Mike Pohjola, Terhi Rannela, Peter Sandström, Taavi Soininvaara, Kaari Utrio ja Kristiina Vuori. Tila oli yllättävän toimiva, useimmat haastattelut saimme kuulla ihan istumapaikolta, lähietäisyydeltä. Iltapäivän ja iltamyöhän haastattelut jäivät kuulematta. Rannelaa olisin mielelläni kuullut, pidin kovasti hänen Frau-romaanistaan, mutta liikkeelle lähdin lähinnä kahden herran houkuttelemana.

Jyrki Heino julkaisee tänä syksynä  kolmannen dekkarinsa (Kelmit, kust. S & S). Olin aivan otettu ensimmäisestä (Kellari, S & S 2012) ja pidin toki toisestakin (Kello, S & S 2014). Nämä dekkarit kertovat 1700-1800 -lukujen vaihteen Turusta, jossa rikoksia ratkovat luutnantti Carl Wennehielm, hänen ystävänsä kaupunginviskaali Appengren ja hänen taloudenhoitajansa mamselli Mannelin. Historialliset dekkarit ovat heikkouteni (vrt. Hargla, Sansom, Akunin jne.) ja nämä ovat mainioita sellaisia. Heino on  kiinnostava mies, Turun yliopiston biokemian professori, joka siis "harrastaa" dekkareiden kirjoittamista. Ensimmäisen kirjan ensimmäisen version hän kuulemma kirjoitti kymmenessä päivässä kesälomallaan...

Jyrki Heino

Toinen kiinnostava herra oli kirjailija, käsikirjoittaja ja (rooli)pelisuunnittelija Mike Pohjola, jonka 1827-romaani  (kust. Gummerus) olikin minulla  juuri sopivasti luvun alla. En ole lukenut hänen aiempaa tuotantoaan, mutta tämä uusin oli kyllä mukava tuttavuus: spekulatiivisfiktiivinen tarina Turun palosta. Kyllähän se on Suomen historian kannalta ollut hirveän tärkeä tapahtuma, ja on suorastaan kummallista, että sitä ja sen syitä ei ole aiemmin käytetty kaunokirjallisuuden aiheena. No, nyt meillä on villiäkin  villimpi, viihdyttävä teoria siitä, mitä Turussa tuolloin todella tapahtui. Siitähän aikoinaan syytettiin piika Maria Vassia ja hänen huoletonta tulenkäsittelyään. Sanotaanko näin, että tämä versio tarinasta saa Suomen ensimmäisen arkkipiispan, Jakob Tengströmin, todennäköisesti heittelehtimään haudassaan...

Mike Pohjola

Peter Sandström on kirjailija, jota en ole lukenut, ja taas kävi niin, että kirjailijan kuuleminen sai kiinnostumaan. On siis etsittävä luettaviksi Valkea kuulas (S & S, 2014) ja sen uusi "jatko-osa" Laudatur (S & S, 2016)