Ja metsässä sitten oltiin, sekä lauantaina että sunnuntaina. Lauantai-iltapäivänä ajeltiin 10 kilometrin päähän, Saaren kansanpuistoon, kävelemään sellainen pieni luontopolku. Ilman mitään tavoitteita, ihan vain ihailemaan syksyistä luontoa. Kahvit oli mukana termospullossa. Ja sinne metsään se jäi, viikon työväsymys.
Saaren kansanpuisto on hauska paikka, sinne kannattaa poiketa kauempaakin. Siellä voi tehdä pientä patikointia helpoilla poluilla, paistaa vaikka makkarat laavupaikoilla. Kesällä se on hieno, lapsiperheillekin sopiva uimapaikka. Kesäaikaan voi myös poiketa Kaukolanharjun näkötornilla.
Puiston historia on mielenkiintoinen ja kytkeytyy siis läheiseen Saaren kartanoon. Aikoinaan Saaren kartanon omistajia ovat olleet muun muassa de la Chapellet eli Edelfeltin vaimon suku - ja Edelfelt on maalannutkin näkymiä kansanpuistonkin alueelta. Sittemin kartanon omisti apulaiskaupunginjohtaja Erik von Frenckell (häneltä kartano siirtyi tyttärelle, Vivica Bandlerille). Kansanpuisto perustettiin yleiseksi virkistys- ja vapaa-ajanviettopaikaksi jo von Frenckellin aikaan, vuonna 1932, kun Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistys vuokrasi maat Saaren kartanolta.
Nykytietoa puistoalueesta löytyy Luontoon-sivustolta.
Sunnuntaina rymyttiin sitten sen tarkemmin täsmentämättä ihan vaan lähimetsiä sienten perässä ja saalista löytyi mukavasti...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti