lauantai 25. huhtikuuta 2015

Katsoin kulttielokuvan


Fight Club on David Fincherin ohjaama yhdysvaltalainen elokuva vuodelta 1999. Se perustuu Chuck Palahniukin romaaniin. Elokuvan pääosissa ovat Brad Pitt, Edward Norton, Helena Bonham Carter ja Meat Loaf.

Luultavasti Fight Club on jäänyt minulta katsomatta trailerinsa vuoksi, traileri kun luo mielikuvan älyttömästä väkivaltaelokuvasta,  ja joo, onhan se sitäkin, mutta elokuvana huomattavasti monitasoisempi.  Itse asiassa katsoin elokuvan kaksi kertaa, kun tuntui, että kaikkea ei yhdellä kerralla ehtinyt nähdäkään.

Tylsää työtään vihaava, unettomuudesta kärsivä mies (Norton) kulkee erilaissa terapiaryhmissä, sillä vain kuolevien ja kärsivien keskellä hän voi itse tuntea olevansa elossa. Työmatkalla hän tapaa Tyler Durdenin (Pitt), joka on kaikkea sitä, mitä hän itse haluaisi olla. Tyler tekee ihan mitä haluaa, Tyler on vapaa, Tyler vihaa kulutuskulttuuria. Yhdessä miehet keksivät järjestää tappeluklubeja helppoon elämään turhautuneille miehille. Siitä alkaa operaatio, joka suurenee ja suurenee loppua kohden..

En katso juurikaan väkivaltaelokuvia, ja nytkään en itse tappelukohtauksia oikeastaan edes pystynyt katsomaan. Suoraa väkivaltaa ei kuitenkaan ole varmaan puolta tuntia yhteensä  -  ihan kellosta katsoin, että Pittin ja Nortonin ensimmäiset lyönnit vaihdettiin siinä 45 minuutin kohdalla.  Väkivalta ei Fight club -elokuvassa ole mitenkään ihannoitua, pikemminkin se näyttäytyy psyykkisenä oireena. Tappelukerhot ovat pakopaikka hukassa oleville miehille ja väkivalta tapa tuoda sisältöä tarkoituksettomaan elämään. Kipu peittää sitä, että elämä ei tunnu miltään. Tämä on hirveän realistinen elokuva, väkivallan seuraukset kuvataan inhorealistisestikin. Vähän ihmetyttää, kun olen lukenut, että tämän elokuvan innoittamana on kai todella perustettu vastaavia tappelukerhoja.

Minua elokuvassa puhuttelee eniten länsimaisen kulutuskulttuurin kritiikki. Se on niin hauskaa, niin purevaa - tämän elokuvan jälkeen Ikean merkitys on muuttunut… Tässä muutamia elokuvan kuuluisia sloganeita:
"The things you own, may end up owning you."
“It's only after we've lost everything that we're free to do anything.”
“This is your life and its ending one minute at a time.”
“You are not your job, you're not how much money you have in the bank. You are not the car you drive. You're not the contents of your wallet. You are not your fucking khakis. You are all singing, all dancing crap of the world.”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti