Näyttelyssä ei valitettavasti saanut kuvata, mutta tässä pari postikorttikuvaa. Sadeasuinen poika (Olympiaterminaali, 1966) mahtoi joskus olla jossakin mainoksessakin, muistankohan oikein? Se edustakoon "kaupunkikuvia". Itse pysähtelin vielä pidempään maaseutukuvien edessä, niitä edustakoon tässä pariskunta mökkinsä portailla (Pohjois-Karjala, Kiihtelysvaara, 1969):
Olen syntynyt 1963 Pohjois-Savossa, ihan siellä umpimaaseudulla. Varhaislapsuudesta en paljon muista, mutta vähän oli sellainen olo, että näyttelyssä pääsi kurkistamaan jonnekin sellaiseen, jonka on elänyt, vaikka ei kunnolla muistakaan. Kuvissa oli lapsia, joiden vaatteet olivat, no vähän röntsänpuoleiset, kun ei niitä nyt silloin pulsaattoripesukoneiden aikaan joka päivä vaihdettu puhtaisiin. Saattoipa naamakin olla vähän likainen. Hiukset oli laitettu tiukasti letille ja lettien päässä oli rusetit - tai sitten ei, kiirepäivänä oli ehkä unohdettu aamupesu ja kampaaminen kokonaan... Polvet olivat ruhjeilla. Suurta osaa lapsista, niitä ujompia (nykykielessä introvertteja), kuvaaminen selvästi ujostutti. Oli vetäydytty vähän aikuisen selän taakse tai tuijoteltiin varpaisiin. Rohkeammat nauroivat iloisesti, vaikka pari etuhammasta vielä puuttui.
Elämä näytti nykynäkökulmasta katsoen kovin köyhältä. Itä-Suomessa ei tuolloin - jos nytkään - mökkejä maalailtu ja nurkkajuuria koko ajan siivoiltu. Työvatteet olivat kuta kuinkin loppuunkuluneita: pussihousut ja lyyssi olivat käypä arkiasu miehelle ja navettatakki ja huivi naiselle. Mutta kauhutuneesta ympäristöstä huolimatta Hölttö oli löytänyt paljon hyviä hetkiä kuvattavaksi. Lasten naurua, lemmikkien hyvänä pitämistä, mummon sylissä istumista, jopa puolisoiden välistä hellyyttä!
Mukava aikamatka tarjolla siis Ateneumissa 31.5.2015 asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti