My Oh My

Satunnaisen arkivapaan kunniaksi kävimme näyttelyssä ja teatterissa Tampereella, tarkoitus oli kirjoittaa niistä jotakin muistiin tähän blogiin. Mutta niin kuten usein käy, elämys tulikin yllättäen ihan toisaalta (vaikka ei näyttelyssä ja näytelmässä mitään vikaa ollut...). Matkamusiikiksi mukaan nopeasti repäisty levy antaa aiheen tähän kirjoitukseen.

Ensimmäinen mielikuvani Leonard Cohenista: englannin oppitunti 1980-luvun puolivälissä Tampereen kielikoulutuskeskuksella, opettajana kanadalaislähtöinen Mary McDonald-Rissanen. Hän elävöitti tuntiaan soittamalla meille Leonard Cohenia. Cohen suorastaan sylki sanoja suustaan - ja minä olin myyty:
"And there are no letters in the mailbox
And there are no grapes upon the vine,
And there are no chocolates in the boxes anymore,
And there are no diamonds in the mine."

Vuosien varrella Cohenia on tullut kunneltua enemmän tai vähemmän. En ole selvinnyt konsertteihin, vaikka 2010 kehutun konsertin jälkeen saamattomuus kyllä harmitti lujasti. 2012 levyltä (Old ideas) en ole kuullut kuin jotakin radiossa soitettua. Puolihuolimattomasti noteerasin, että viime syksynäkin tuli uusi levy, Popular problems, joka on Cohenin 13. studioalbumi. Hirveän tuottelias Cohen ei levyntekijänä siis ole ollut.

Viime syksyn Popular problems -levy sitten ilmestyi meillekin, tuli joskus kiireessä varmaan kuunneltuakin, lähinnä taustamusiikkina. Cohen ei ole taustamusiikiksi tarkoitettua! Kun levyä nyt sitten Tampereen matkalla kuunneltiin autossa ihan keskittyen, olinkin aivan otettu. Levy on hieno kokonaisuus. Cohen on niitä harvoja laulajia, joiden sanoituksista saa selvää. Sanat soivat runoina, enemmän lausuttuina kuin laulettuina, ja millä maagisella otteella Cohen niitä lausuukaan. Enkelimäiset naisäänet kehystävät Cohenin ääntä.

Hyvästi ikärasismi, 80 vuotta ei ole ikä eikä mikään muusikolle. Tässä näytteeksi My Oh My -kappale (Did I ever love you on sitten vähän rankempi rakkauslaulu, jos sellaista kaipaa):