Tekee mieli puolustautua, kun ei ole tullut paljon luetuksi eikä käydyksi elokuvissakaan. On ollut muita kiireitä, näön kanssa on ollut ongelmia jne. jne. "Kyllä sika syitä löytää, maa kova, kärsä kipeä" - kuten muinainen pomoni tapasi reippaasti kommentoida alaisten selittelyjä. Nyt joka tapauksessa riittää siis yhteinen kooste 2. ja 3. kvartaalista.
Lähes lempikirjailijani, Saara Turunen, julkaisi uuden Hyeenan päivät -kirjan. Turusen tyyli kirjoittaa iskee aina, ja aihekin on henkilökohtaisesti puhutteleva. Vaikka aikaa omista lapsettomuushoidoista on kulunut runsaasti, hoidot läpikäyneenä tunnistin monet tilanteet ja ajatukset. Ja yleensä koko pohdinnan siitä, mitä lapsen saaminen oikeastaan merkitsee.
Pari hyvää historiallista viihdekirjaa osui kvartaaliin. Helena Steen jatkoi sarjaansa Annin elämästä Tehtailijan rouva -kirjallaan, joka vei lukijat taas 30-luvun Englantiin. Uusi kirjoittaja, Johanna Annola, onnistui ilahduttamaan ei-niin-streotyyppisellä Valkenee kaukainen ranta -romaanillaan leskirouvasta, joka rahapulassaan joutuu nöyrtymään vaivaistalon johtajattareksi. Vastentahtoinen pesti johti virkistävästi aivan uudenlaiseen elämänasenteeseen.
Roope Lipasti on mukavasti laajentanut reptuaariaan historiallisen romaanin suuntaan. Mikael Agricolasta kertonut romaani sai jatkokseen kerrassaan vetävän Luutnantti Ströbelin istumajärjestys -kertomuksen Luutnantti Ströbelistä, joka pisti koko 1600-luvun Turun sekaisin.
Syksypuolella lukemisessa ei mitään kummempia elämyksiä enää tullut vastaan, lukeminen tuntui koko ajan aika vaivalloiselta. Paul Austerin Baumgartner-kirja ihan elokuun lopulla palautti vähän uskoa lukemisen iloon, teksti oli niin vaivatonta ja sujuvaa, että vanhan professorin elämäntarinaa luki ilokseen. Mutta ei kirjasta mitään syvää muistijälkeä jää. Kesemmällä luettu Ann Tyler on vähän samantyyppinen tapaus: ilo lukea, mutta jos kysytte vuoden päästä, mistä Kellotanssi-kirja kertoi, niin enpä muista.
Elokuvissa suurin elämys oli vierailu Punavuoren Riviera -elokuvateatterissa. Oli ihan hauska elämys katsoa ruoka-aiheinen Tie sydämeen -elokuva, niin että siinä samalla sai napostella juustotarjottimen anteja ja siemailla siideriä. Kokemus oli toimiva nimenomaan elokuvan aiheen vuoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti