Kävelyn ja arkiliikunnan ohessa olen yleensä aina harrastanut liikuntaa jollakin tavalla. Nuorena tyttönä olin innokas uimari, siitä muistoksi jäi leveähkö hartialinja. Opiskeluaikana kössi oli muotia, meidän opiskelijasukupolveamme taidettiin vähän pilkallisesti tituleerata "kössisukupolveksi", kun kuljimme yliopistolla mailat repuissa. Kiihkeimpänä työkautenani harrastin kuntonyrkkeilyä muutaman vuoden, se toi stressiin sopivaa vastapainoa, säkkiin oli mukava purkaa paineita... Erilaisilla kuntosalien ryhmäliikuntatunneilla olen käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti. Viimeisimpänä bodybalance-tunneilla, jotka toimivatkin suoranaisena johdatuksena nykyiseen liikuntaharrastukseeni eli joogaan.
Tutustuin joogaan käymällä alkuun tunneilla, joiden ymmärtäisin olleen yinjoogaa. Yinjooga on rauhallista joogaa, jossa venytellään ja pyritään sen avulla rauhoittumaan. Yksinkertaisissa venytysasennoissa pysytään useita minuutteja. Minulle se oli liian rauhallista - koska muu liikunta jää vähälle, toivon joogalta myös lihaskuntoon vaikuttavia liikkeitä.
Kuvassa on pyhättöni, johon vaellan (jos mahdollista) joka maanantai joogatunnille. Tarkkaan ottaen harjoituksen kesto on puolitoista tuntia. Tämä nykyinen viikottainen joogani on ehkä enemmän astangajoogatyyppistä. Astangassa tehdään aina samoja joogaharjoitteita tietyssä melko muuttumattomassa järjestyksessä. Tämä muuttumattomuus ei ehkä sovi vaihtelunhaluisille, mutta itse pidän juuri tuosta riitinomaisesta toistosta. Joogahengitys on myös olennainen osa astangajoogaa. Joogaryhmässäni aloitetaan aina lattialta hengitysharjoitusten kanssa. Sitten siirrytään aurinkotervehdysssarjoihin, tehdään erilaisia voima- ja tasapainoliikkeitä seisten ja istuen. Lopussa on venyttelyä ja ruhtinaallinen 15 minuutin loppurentotus. Useimmiten onnistun torkahtamaan loppurentoutuksessa, ainakin jos siinä käytetään äänimaljoja.
Itse pidän erityisesti tasapainoliikkeitä äärimmäisen hyödyllisinä, koska kun ikää kertyy, tasapaino on aina vain tärkeämpää pärjäämisen kannalta. On kyllä muuten jännää, miten paljon tasapaino vaihtelee, ihan vireystilan mukaan. Joogatuntini on illansuussa, ja joskus on ihan ylivoimaista saada edes puu-asanaa pidettyä, jos takana on rankka työpäivä. Puhumattakaan mistään silmät kiinni tehtävistä tasapainoharjoituksista, jotka ovat vaikeita hyvänäkin päivänä. On kyllä vähän haikeana todettava, että kyllä se tasapaino oli nuorempana parempi, viivytystaistelua tässä käydään. Silti päällimmäinen tunne liikunnan jälkeen on aina ilo, että taas jaksoin ja pystyin edes tämän verran, vielä tämä vanha kroppani toimii ja jaksaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti