Usein uuden vuoden tai loppiaisen aikoihin olemme käyneet jossakin sirkusesityksessä (Sorin Sirkuksessa Tampereella tai Hurjaruuthia katsomassa Helsingissä). Marraskuussa luin Hesarista Kansallisoopperan CircOpera 2.0 -esityksen arvostelun ja sen jälkeen olikin selvää, mihin suuntaisimme tänä vuonna. Onneksemme ehdimme saada liput uuden vuoden aaton näytökseen (no, kolmannelta parvelta kyllä, mutta se oli ihan hyvä paikka...).
Sirkustaiteena esitys ei ehkä sen hienompi ollut kuin esim. näkemämme Hurjaruuthin esitykset, mutta oopperan, baletin ja nykysirkuksen yhdistelmä oli kyllä jotakin uutta ja kiinnostavaa. En ole hirveän innokas klassisen musiikin harrastaja, mutta tässä esityksessä soivat tosiaan "klassisen musiikin hitit" komeasti Kansallisopperan koko orkesterin ja kuoron voimin. Esitys alkoi Straussin Also sprach Zarathustran johdanto-osalla, joka tunnetaan erityisesti Kubrickin elokuvan ”2001: Avaruusseikkailu” alkumusiikkina. Loppupuolen säväyttävin esitys on Verdin Dies irae ja siinä välissä kuultiin monia muita klassisen musiikin helmiä. Orkesterin työskentelyä oli helppo seurata, koska orkesteri oli nostettu montusta näkyviin näyttämön taakse "hyllyille".
Tosin orkesterin seuraaminen jäi vähemmällä, koska näyttämöllä tapahtui NIIN paljon. Opperatalon koko tekniikka oli valjastettu esityksen käyttöön. Esitystä tehostettiin videoilla ja projisoinneilla, jotka loivat unenomaista tunnelmaa lavalle. Välillä lennätettiin kapellimestari Daviesia, välillä sopraanot keikkuivat katonrajassa vaijereiden varassa (ja lauloivat vaivattomasti!). Pilkottiinpa yhdessä numerossa pari laulajaa palasiksikin (tehän tiedätte, se klassinen sirkuksen laatikkotemppu...). Pukusuunnittelija Erika Turunen oli tehnyt hienoa työtä, puvut olivat sirkusmaisen iloisia ja värikkäitä.
Tästä trailerista saa ehkä vähän käsitystä siitä, mitä esitys piti sisällään.
Liittyi ehkä siihen kolmannella parvella keikkumiseen ja yleisön välittömiin ja innostuneisiin reaktioihin, että jotenkin pääsin sellaiseen tunnelmaan, että olen osa jotain älyttömän pitkää jatkumoa. Tuntui kuin olisi ollut sellaisen 1500-luvun Globe-tyyppisen teatterirakennuksen katsomossa, muun innostuneen väen seassa. Ooppera, teatteri ja sirkushan ovat ikiaikaisia huveja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti