Neljännen kvartaalin alussa tuli luettua pari Finlandia-ehdokasta, Turusen Sivistynyt ja miellyttävä ihminen ja Jalosen Stalker-vuodet. Ensiksimainittu hurmasi minut kekseliäällä kielellä ja huumorilla - on ihanaa kun kirja saa sinut nauramaan ääneen ja tekee mieli lukea siitä otteita kanssaeläjille. Sille siis huippuelämystähti. Jalosen kirjakin vei mukanaan, hyvin kulkevaa proosaa, mutta tämä on joku henkilökohtainen ongelma, että hirveästi ärsytti päähenkilön ajopuumainen elämä, virta vain vei miestä...
Toinen kvartaalin huippuelämystähti meni Leena Parkkisen kirjalle Neiti Steinin keittäjätär. Kirja sijoittuu 30-luvun Pariisiin, missä Gertrud Steinille ja Alice B. Toklasille saapuu mystinen, yllättävän sivistynyt keittäjätär Suomesta, Margit. Ajankuvaus on kiinnostavaa, kieli kaunista.
Ian MacEwanin Opetukset-kirjakin tuli luettua, tästäkin voi sanoa että hyvin kulkevaa proosaa. MacEwanin ja Jalosen kirjat muistuttavat minusta jotenkin toisiaan; myös MacEwan kertoo tarinaa miehestä, jota elämä jotenkin kuljettaa, ilman että hän oikein on oman elämänsä ohjaksissa.
Anna Soudakova kertoo Varjele varjoani -kirjassa yhden inkeriläisperheen tarinan: elämästä Pietarin kommunalkassa, muutosta Suomeen, sopeutumisen keinoista ja ikävästä entiseen kotimaahan. Soudakovan kirja tuli paljon lähemmäksi kuin Meri Valkaman Sinun Margot -kirja (jonka myös luin tässä kvartaalissa), vaikka kumpikin kuvaa sosialismin romahduksen vaikutuksia yksilöihin. Lukemisen arvoinen on myös Soudakovan edellinen kirja Mitä männyt näkevät, jossa selvitellään Stalinin vainoissa kadonneiden perheenjäsenten kohtaloita nyky-Suomesta käsin.
Elokuvien suhteen olen täysin kriisiytynyt, paikkakunnan molemmat elokuvateatterit pyörittävät nykyään samaa tavaraa: lähinnä kotimaisia elokuvia ja ulkomaisia kassamagneetteja. Harvoin tulee sellainen ole, että tämä täytyy ehdottomasti nähdä, ennemminkin kyse on velvollisuudentunnosta, "onhan sitä mentävä elokuviin, vaikka kannatuksen vuoksi".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti