Sain taannoin syntymäpäivälahjaksi yllätyksen. Sain lahjakortin, josta kävi ilmi, että hotellissa yövyttäisiin, mutta siitä ei käynyt ilmi edes paikkakunta. Minulle sanottiin vain, että pidä 3.12. vapaana. Arvelin, että poiketaan teatteriin tai ehkä jonkun bändin keikalle johonkin lähikaupunkiin.
Mutta yllätyin kyllä, kun matka veikin Turkuun, Kakolanmäelle. Lahjakortti olikin Hotel Kakolanmäkeen, entiseen Lääninvankilaan. Turun lääninvankila valmistui 1890 ja oli viimeinen Suomeen rakennettu lääninvankila. Rakennuksen muutostyöt aloitettiin syksyllä 2018 ja hotelli avattiin syyskuussa 2020. Kakolanmäellähän on paljon muutakin, entisissä Kakolan rakennuksissa on nyt asuntojen lisäksi ravintola Kakolanruusu, leipomo-kahvila bageri Å (josta saa hyvää leipää!), kahvipaahtimo, panimo, Kakolan myymälä ja juuri avattu Kakola Spa. Kakolanmäki taisi uinua tyhjillään n. 10 vuotta ennen kuin tämä rakennusprojekti alkoi. Se on vähän hämmästyttävää, koska alue on kuitenkin aivan keskustan kupeessa.
Hotelli oli mukava kokemus. Yövyimme ihan standard-huoneessa, emmekä niissä sellin näköisissä... Huone oli yhdistetty kolmesta sellistä, että eipä ne sellit ole todellakaan isoja olleet. Huoneessa oli komeita holvikaaria katossa ja tosi hiljaista, kun seinät ovat varmaan tosi paksut. Yhteisissä tiloissa, kuten käytävissä, oli säilytetty "vankilatunnelmaa" ja esim. aamiaishuoneen seinillä oli valokuvasuurennoksia Kakolan menneestä elämästä.
Varsinainen yllätysten yllätys olikin sitten iltaohjelma - voi sanoa, että paras syntymäpäivälahja aikoihin. Teatterin sijasta minut vietiinkin hotellirakennuksessa sijaitsevaan Kakolan kirkkoon. Kirkossa konsertoi oikeuspsykologi, laulaja Julia Korkman. Konsertin nimi oli Lauluja rikosrekisteristä. Ja toden totta, Julian kaikki laulut liittyivät rikoksiin tai oikeusprosessiin. Siinä laulujen välissä hän kertoili samoista aiheista faktapohjaisesti, ihan powerpointtien kanssa... Eli rikosoikeuden luento ja konsertti samalla kertaa, nerokasta! Ja niin viihdyttävää, Julia oli luennoitsijanakin mukaansa tempaava.
Musiikin sovituksista vastasi Aki Hauru (joka oli mukana myös muusikkona), muina muusikkoina toimivat Teemu Mattson, Joakim Berghäll and Robi de Godzinsky. Kappaleiden sovitukset olivat ehkä vähän jazzahtavia, vaikka tyylivalikoima oli kyllä laaja: kansanmusiikkia, poppia, rockia, jazzia, teatterimusiikkia jne. Soittimina oli runsaasti puhaltimia, mm. sousafoni (!!). Juliakin muuten soitti jossakin kappaleessa saksofonia.
Olin myyty heti kun ensimmäinen kappale alkoi soida: "Bang bang, he shot me down..." , konsertti alkoi tuolla Nancy Sinatran tunnetuksi tekemällä ihanuudella. Kun puhuttiin perheväkivallasta, lauluna oli Suzanne Vegan My name is Luka, stalkkausaihepiiriin liittyi Stingin Every breath you take, kun puhuttiin todistamisen ogelmista, sitä elävöitettiin Morriconen elokuvasävelmällä Here's to you (Nicola and Bart) jne. Kuultiin musiikkia laidasta laitaan. Julia Korkman olisi kyllä tehnyt uran ammattilaulajanakin, ja sitä hän haastattelujen mukaan joskus harkitsikin.
Jos on olemassa Julia Korkman -fanclub, olen valmis liittymään heti. Mistä näitä monitaitureita oikein tulee? Miten he sen tekevät?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti