Helsingin HAMissa oli 14.8. asti Greta Hällfors-Sipilän ja Sulho Sipilän näyttely, johon en selvinnyt. Siispä olin todella iloinen, kun sama näyttely siirtyi Turun taidemuseolle ja lähdinkin katsomaan sen tuoreeltaan. Näyttelymainoksessa on parivaljakon tunnetuin (?) maalaus, Johanneksen kirkko (1918), jota kai pitkään pidettiin Sulhon työnä, mutta se on sittemmin paljastunut Gretan maalaukseksi.
Greta Hällfors (1899-1974) ja Sulho Sipilä (1895–1949) – tai Tiva ja Halle, kuten heitä kutsuttiin – tapasivat taideopintojen parissa vuonna 1915 (Greta oli siis vain 16-vuotias!) ja menivät naimisiin vuonna 1924.
Nuoret taideopiskelijat seurasivat kiinnostuneina uusia ulkomaisia taidevirtauksia. He saivat vaikutteita erityisesti Henri Matissen ja Marc Chagallin taiteesta ja kubismista. Toistensa, kotiaiheiden, ikkunanäkymien (Johanneksen kirkosta on monta maalausta...) ja asetelmien kuvaaminen oli molemmille tyypillistä ja toistuvaa. Heitä pidetään nykyään merkittävinä Helsinki- ja kaupunkikuvaajina. Heidän maalaustyyleissään on samankaltaisuutta, mutta Sulho maalasi mieluiten öljyväreillä, Greta taas guassi- ja vesiväreillä.
Niin Greta kuin Sulhokin olivat taiteellisesti monilahjakkaita. Kuvataiteen lisäksi molemmille tärkeä musiikki ja soittaminen säilyivät yhteisenä harrastuksena. Gretan sanotaan olleen lähes konserttitason pianisti, Sulhon instrumentti taisi olla viulu. He molemmat rakastivat juhlimista ja huoletonta elämää, sitä todistavat Turun näyttelyssä monet valokuvat pariskunnasta osallistumassa iloisiin juhliin, autoajeluihin jne.
Koska taiteilijaura käynnistyi verkkaisesti, Sulho kouluttautui merivoimien upseeriksi päästäkseen taloushuolista. Hän valmistui Merisotakoulusta vuonna 1927. Työpurjehdukset olivat pitkiä ja Greta kärsi yksinolosta (pariskunta jäi lapsettomaksi) ja ikävästä. Yksinäisyys saattoi vaikuttaa hänen mielensä järkkymiseen. Greta joutui Kellokosken sairaalaan vuonna 1946, diagnoosina oli skitsofrenia. Sydänvaivoista kärsinyt Sulho kuoli jo 1949, viimeisenä päivänäkin hän oli käynyt tervehtimässä Gretaa. Greta eli vielä pitkään Kellokosken sairaalassa, unohdettuna.
Tarina on niin surullinen: alussa kaksi onnellista, rakastunutta lasta, jotka vuosien mittaan kasaantuneet huolet ja murheet rusensivat. Lisää heidän elämänvaiheistaan voi lukea Hallen ja Tivan tarina -kirjasta (Wsoy, 2005).
Mutta jäljelle jäivät värikkäät, iloiset maalaukset. Etenkin Gretan maalauksissa on jotenkin käsinkosketeltava tunnelma, niissäkin, jotka ovat vähän luonnoksenomaisia.
 |
| Tyttö Viiskulmassa, 1918, G. H-S. |
 |
| Lumenluoja, 1918, S. S. |
 |
| Halle pelaa shakkia Wreden kanssa, 1922, G. H-S. |
 |
| Äiti Hanasaaren hiekkarannalla, 1921, G. H-S. |
 |
| Ompelukoneen ääressä, 1910-1929, G. H-S. |
Mukavan Turku-päivän täydensi Red Nose Companyn Aleksis Kivi -esitys Turun kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä - täsmänäytelmä kirjastoihmiselle, kerta kaikkiaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti