Suomessa on useita vanhoja ruukkikyliä, joilla on vahva teollinen historia, useimmiten kai metalliteollisuuden alalta. Fiskars, Billnäs, Taalintehdas, Karkkila-Högfors - käymisen arvoisia paikkoja! Voikohan Verlaa ja Nuutajärveä sanoa ruukeiksi, koska siellä on tuotettu pahvia ja lasia?
Oli tarkoitus käydä tänä kesänä useammallakin ruukilla. Yhdelle vain selvittiin: tehtiin retki Loviisaan, Strömforsin ruukille. Vielä tekisi mieli Ahlforsin ruukille Noormarkkuun, mutta ehkä ensi kesänä sinne? Ruukkimiljööt ovat yleensä tosi viehättäviä, yhdistelmä kaunista luontoa, hienoja rakennuksia, pienempi tai suurempi ripaus krouvimpaa teollista perinnettä.
Strömforsin ruukki sijaitsee Ruotsinpyhtäällä, lyhyen ajomatkan päässä Loviisan kaupungista. Toki Loviisassa kannattaa käydä samalla, jos tulee jostakin kauempaa. Loviisa kun on oikein viehättävä pikkukaupunki.
Retki alkoi hieman ankeasti, koska ruukille saavuttuamme satoi rankasti, mutta ukkoskuuro oli onneksi ohimenevä ja loppupäivän sää olikin oikein mukava. Saavuimme juuri sopivaasti osallistuaksemme draamaopastuskierrokselle vuorineuvoksetar Virginia af Forsellesin mukana. Tämä rautarouva johti ruukkia vuodesta 1790 vuoteen 1847. Kävelyretkellä tutustuttiin ruukin historiaan, ihmisiin, tarinoihin, rakennuksiin sekä miljööseen. Rouva kommentoi kärkkäästi sekä ruukin historiallisia tapahtumia että nykypäivää.
Kävelyretkellä poikettiin moniin sisätiloihinkin. Käväistiin mm. Ruotsinpyhtään kirkossa, jossa on Helene Schjerfbeckin vuonna 1898 maalama alttaritaulu, Ylösnousemus. Käväistiin parissakin museoidussa pajarakennuksessa. Niistä toisessa oli meneillään työnäytös, jossa taottiin nauloja. Ruuukin "heinävinttigalleriassa" oli miljööseen sopiva TaideSepät Ry:n kesänäyttely. Alueella oli siis paljon nähtävää.
Kierroksen jälkeen oli mukava ihan vain pyöriä ympäriinsä alueella kauniina kesäpäivänä ja ihailla miljöötä, rakennuksia, jokea, saaria jne. Söimme maukkaan lounaan ravintola Myllyssä, joka nimensä mukaan oli viehättävä, hirsiseinäinen myllytupa. Alueella on toki useampiakin ruokapaikkoja, mutta olimme oikein tyytyväisiä valintaamme.
Strömforsissa menikin monta tuntia, joten Loviisassa poikkkesimme lopuksi vain nopeasti. Joimme iltapäiväkahvit kuuluisassa Tuhannen tuskan kahvilassa. Mielenkiintoinen paikka, jossa omistaja onnistuu kyllä luomaan kahvilaan ihanan hengen. Ja tarjoomuksetkin olivat herkullisia. Kiireisenä sinne ei kyllä kannata mennä, sen verran suosittu paikka näytti olevan kesäviikonloppuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti