Alkukesästä kävin juuri avatussa museossa (Lahden Malvassa) ja nyt heinäkuun alussa pääsin käymään aivan uudessa musiikkitapahtumassa (!), josta totisesti toivon tulevan pysyvän tapahtuman. Kansanmusiikkia kansanpuistossa -tapahtuman järjesti Lounais-Hämeen Musiikkipäivät yhteistyössä Suomen Kansanmusiikkiliiton kanssa. Kuten tapahtuman verkkosivuilla sanotaan, "sen erityisyys syntyy elävimmän kansanmusiikin ja Saaren kansanpuiston upean luonnonmaiseman yhteisyydestä".
Lounais-Hämeen musiikkipäivien ja yleensäkin tämän alueen musiikitarjonnassa painotus on ollut klassisessa musiikissa, bluesissa ja jatsissa. Mikään näistä ei ole oikein ominta omaani. Kansanmusiikki kiinnostaa ehdottomasti enemmän. Vuosia sitten lähikunnassa, Koskella, järjestettin Koskis-folkia, joka oli aivan ihan tapahtuma, mutta kuoli pois. Siellä näin esim. 90-luvulla ikimuistoisen Elonkerjuu-bändin esityksen: reippaita kansanlauluja pohjalaisiin kansanpukuihin pukeutuneena. Sen jälkeen Lauri Tähkän ura onkin mielestäni ollut ihan alamäkeä. Olen myös mielinyt Kaustisille tai edes Haapavesi-folkiin joskus, mutta aikataulut ovat aina olleet mahdottomat. Siispä oli aivan täpinöissäni, kun tuli mahdollisuus kuulla kansamusiikia ihan lähellä kotia.
Puitteet olivat upeat: tapahtuma järjestettiin Saaren kansanpuistossa, Tammelassa. Saaren kansanpuiston perusti virkistysalueeksi 1932 Saaren kartanon omistaja Erik von Frenckell. Puisto myytiin Forssan kaupungille ja Tammelan kunnalle 1980. Tapahtuma-alue on luonnonkaunis Suujärven ja Kuivajärven välinen kannas, jossa on siis hyvät uimarannat, kesäkioski ja Lounais-Hämeen Pirtti -kotiseututalo, jossa toimii ravintola. Ja mikä parasta, Suujärveen viettävään rinteeseen on rakennettu ulkoilmateatteri, joka toimi oikein hyvin konserttikatsomona. Fasiliteetit olivat siis mainiot. Säiden haltijatkin olivat suosiolliset ja päivä oli pilvipoutainen lämmin kesäpäivä, juuri sopiva kokopäivän ulkoilmatapahtumalle. No, viimeisen bändin lopetellessa alkoi sataa, ja kun olimme pyöräilleet paikalle, kotimatka oli kosteahko. Mutta ei se siinä vaiheessa haitannut enää mitään.
Varmaan yksikään artisteista ei jättänyt kehumatta miljöötä, jossa esiintyivät. Tässä kuva, joka on otettu luonnonrinteessä olevasta katsomosta lavalle päin. Lavan takana kaunis järvinäkymä, joka tekee kaikki taustakankaat tarpeettomaksi, kuten joku esiintyjistä sanoi. Välillä järvellä uiskenteli kuikkiakin...
 |
| Lavalla esiintymässä Juurakko |
Päivän musiikillinen anti oli vaihtelevuudessaan mainio. Tilaisuudessa esiintyivät mm. Salamakannel solistivieraanaan Jonna Tervomaa, Bill Hota, Juurakko, Mikko Perkoila & Vinkulelu, Mauno Järvelä & Näppäripelimannit, Maija Kauhanen, Pekko Käppi & K:H:H:L ystävineen sekä Vanhanpiian pojat. Monenlaista musiikkia, totta tosiaan. Tapahtuman verkkosivulta löytyvät tarkemmat taitelijaesittelyt.
Bill Hota ja Vanhanpiian pojat olivat ratkiriemukkaita, murteella hauskuttavia ja kuplettiperinteestä ammentavia kokoonpanoja. Bil Hotan tausta on Etelä-Pohjanmaalla, Vanhanpiian pojat taas tulee Savosta. Maija Kauhanen on kansainvälistäkin tunnustusta saanut muusikko, joka säesti lähes hypnoottista esitystään kanteleella, ja erikoisilla, osin omatekoisilla lyömäsoittimilla. Mikko Perkoilan esitys jäi mieleen nokkelista lastenlaulusanoituksista ja aivan fantastisista tee-se-itse-soittimista: saimme kuulla esim. Finlandia-hymnin sählypallo-okariinalla soitettuna.
Päivän suurin elämys oli kuitenkin Juurakko-bändi. Bändi on aloittanut ymmärtääkseni jo opiskeluvuosinaan 2012 ja valittu Vuoden Artistiksi 2020 Etnogaalassa, jossa kansanmusiikkiala palkitsee vuosittain alan ansioituneita taiteilijoita. Enkä minä ollut bändistä mitään kuullut... Voimakasta ja vaikuttavaa blues/soul-tyyppistä laulua, säestettynä mielenkiintoisin soittimin: käytössä olivat kantele, matkaharmoni, jouhikko, kampa, munniharppu jne. Tätä yhtyettä pitää kuunnella lisää!
Hieno päivä, toivottavasti saamme tulevina vuosina tälle jatkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti