Kesäkuussa Kotkassa

Elämysten raportointi totisesti laahaa perässä. Jo kesäkuussa kävimme retkellä Kaakkois-Suomessa (Elimäen Mustilasta olen jo kertonutkin). Tällä reissulla yövyimme Kotkassa, joka oli minulle entuudestaan aivan tuntematon kaupunki. Kannatti käydä kyllä.

Saapuessamme Kotkaan oli ihana kesäkuinen ilta, ei vielä niin helteinen kuin sitten myöhemmin, vaan yksinkertaisesti ihana ilta. Kelpasi siinä tehdä iltakävely Kotkan hienoihin puistoihin - tai oikeastaan ehdimme vain kahteen. Paljon jäi siis vielä näkemättä. Puistoista saa lisätietoa Kotkan kaupungin verkkosivuilta.

Aloitimme iltakävelymme puistoista kuuluisimmasta eli Sapokan vesipuistosta. Niillä tienoin muisti senkin, että Kotka on merikaupunki. Juutuimme venesatamaaan hetkeksi katsomaan kun veneitä laskettiin vesille kuin liukuhihnalta - ja kyllähän niitä jo siellä olikin...

Sapokan laiturissa oli muutama erityisen hieno vanha puuvene - olisi kyllä mahtavaa joskus päästä tällaisella liikenteeseen. No, edes kurkistamaan sisälle veneeseen satamalaiturissa!

Sapokan lahtea oli kiva kierrellä ja tutkailla istutuksia. Samalla retkellä oli siis nähty Elimäellä alppiruusuja ja atsaleoja, ja niitä oli kyllä täälläkin. Ynnä muita ihanuuksia. Kallioita virtaava vesiputous oli hieno yksityiskohta myös. Kotkan kaupungin verkkosivuilla kerrotaan, että puiston suunnittelun keskeiset elementit runsaan ja monipuolisen kasvillisuuden lisäksi ovat vesi, kivi ja valaistus. Uskon, että puisto on hieno eri vuodenaikoina ja eri vuorokauden aikoina, kun myös valaistus pääsee oikeuksiinsa.

Käväisimme vielä Isopuistossa, jonka istutuksista Kotkan kaupungin verkkosivuilla sanotaan: "Ruotsinsalmenkadun varrella, ortodoksisen kirkon edustalla, sijaitsee näyttävä yli tuhannen neliömetrin suuruinen istutusalue. Yli 50 perennalajikkeen lisäksi kukkaloistoa ryhmään tuovat atsaleat ja köynnökset sekä keväisin kymmenet tuhannet kukkasipulit". Kukkapenkit olivatkin tosi näyttäviä, rakastan tällaista runsauden estetiikkaa:

Seuraavan päivän omistimme kokonaan Merikeskus Vellamolle ja sielläkin lähinnä Suomen merimuseolle. Veneilyä tai purjehdusta harrastavalle tämä olisi ihan huippukohde, koska kyllä meidänkin päivämme kului nopeasti ja mielenkiinto säilyi (vaikka tunnustan, että ihan pienimpiä vitriinien kuvatekstejä ei kyllä tutkittu...). 

Olihan siellä niin monenlaista. Otetuista kuvista huomaan, että minua kiinnostivat laivojen sisustusinteriöörit ja laivojen irtaimisto, astiat ym. sellainen. Kuvassa näkyvä hytti on matkustajahöyrylaivan Ariadnen hytti 1920-30 -luvun asussa. Laiva liikennöi tuolloin reitillä Helsinki -Tallinna - Stettin. 

Näissä  kuvissa näkyvä "ylellisyystavara" on löytynyt 1700-luvun puolivälissä Nauvon vesille uponneesta Pietariin matkalla olleesta kauppalaivasta.

Ihan huippupaikka oli museon laiturissa oleva jäänmurtaja Tarmo, johon pääsee kesäkaudella sisälle tutkimaan, miten laivalla on eletty.

Vielä erikseen pitää mainita päivän ruokailusta. Oli tarkoitus poiketa Kotkan Keisarinsatamassa, mutta siellä olikin hääjuhla ja melko ruuhkaista, joten päätimme jatkaa matkaa kotia kohti. Nälkä oli hirveä Loviisan kohdalla. Niinpä ajoimme auton Loviisan torille, jossa minä tarrauduin ensimmäiseen vastaantulijaan ja kysyin, mistä saa hyvää ruokaa. Paikallinen ystävällinen sielu opasti meidät siinä lähellä olevaan ravintola Localeen. Jota voin nyt lämpimästi suositella muillekin, oli kiva paikka ja hyvää ruokaa!