Luonnon helmassa Hämeenlinnan taidemuseolla : Anni Rapinoja 10.5. asti

"Talvilomapäivä". Pimeää. Sataa vettä. Päätetään piristää päivää vierailulla Hämeenlinnan taidemuseolla, jossa on hailuotolaisen Anni Rapinojan laaja, retrospektiivinen näyttely. Jostain aiemmasta näyttelystä mieleen palaavat huikeat juolukanlehdistä tehdyt korkokengät.

Maan kuva - installaatio

Rapinojalla on sekä luonnontieteellinen että taidealan koulutus, ja se näkyy häneen taiteessaan. Töiden tekeminen vaatii varmaan uskomatonta määrää pohjatyötä eli luonnossa liikkumista, havainnointia, materiaalin keräämistä ennen kuin päästään ns. taiteelliseen työhön eli materiaalin käsittelyyn ja työstämiseen. Oulussa pidetyn näyttelyn esittelysivulla sanotaan kuvaavasti: "työskentelyssä yhdistyy pienviljelijäkodin perintö, akateemiset opinnot, elämäntapa, kenttätyö luonnossa ja intuitio".

Rapinojan tieteellisluontoinen lähestymistapa tuli esiin esimerkiksi Äitimaan arkisto -installaatiossa, jossa oli kerättynä, lajiteltuna ja nimikoituina mieletön määrä hänen käyttämiään materiaaleja: linnun kalloista ja höyhenistä erilaisiin kasvinosiin, lehtiin,  käpyihin, siemeniin jne. Laatikoita ja purkkeja piti tutkia ihan vatsallaan maaten alimpien hyllyjen edessä. Uskomattomin asia oli laatikollinen voikukan hattarapalloja...

Hurmaavia asioita noista luonnonmateriaaleista sitten oli koostettukin. Tuttujen puolukanlehtikenkien ja -laukkujen lisäksi löytyi suloisia kenkiä ja vaatteita, joissa oli käytetty materiaalina tupasvillaa tai pajunkissoja. Tai naavaa, järviruokoa - jopa ampiaspesätkin olivat saaneet uuden elämän "vaatteiden" materiaalina.

Eläinten papanat olivat materiaaleina mm. näyttävälle Luonnonvalot-sarjalle eli kristallikruunumaisille teoksille, joita oli esillä yksi salillinen. Tekniikka käy ilmi tästä kuvasta. Etualalla osa Metsän syli -teoksesta (hirven papanat), takana Tuhat tarinaa (peuran papanat).

Esillä oli myös videoteoksia. Stressitasojen laskuun oiva paikka oli näyttelyhuone, jossa seinille heijastettin n. 10 minuutin videoesityksessä metsän vuodenkierto. Sitä sopi tarkkailla lattialta käsin, suurilla tyynyillä makoillen. Harmaa, sateinen talvipäivä unohtui tehokkaasti!

Jos kiinnostuit (etkä pääse Hämeenlinnaan...), Rapinojalla on onneksi myös hienot kotisivut, jossa on hyviä kuvia hänen teoksistaan. (Ja muistathtan, että nämäkin blogin kuvat suurenevat kun klikkaat kuvaa...)