22-Pistepirkot Möysän Musaklubilla lokakuussa

Heinäkuussa kuulin, että 22-Pistepirkot ovat palaamassa vuosien keikkatauolta kiertueelle. (Edellisen kerran näin  bändin siis vuonna 2015).  Heti oitis suuntasin koneelle ja ilokseni havaitsin, että juuri syntymäpäivänäni bändi heittää keikan Lahdessa. Möysän Musaklubilla, joka on aina keikkapaikkana kiinnostanut, mutta jäänyt kokematta. Liput menivät heti tilaukseen ja siippa lupasi kustantaa hotelliyön syntymäpäivälahjana.

Alunperinhän paikka oli siis Lahden Möysässä sijaitseva Möysän Esso, nykyään siis Möysän Musaklubi keskustassa Hämeenkatu 16:ssa. Alkuperäinen paikka jäi siis näkemättä, mutta ei se mitään... Kuulin paikallisilta ennen keikan alkua, että Hämeentie 16:n rakennus on joskus aikojen alussa ollut elokuvateatteri. Siksipä keikkapaikka olikin saatu jaettua kolmeen pikkuhiljaa nousevaan lattiatasoon. Tämä edisti näkyvyyttä kovasti. Itse en tykkää olla kovin lähellä lavaa, mutta tässä keikkapaikassa myös sieltä aika kaukaa takaa oli oikein hyvä näkyvyys, kun asetteli itsensä sen korkeimman lattiatason etureunaan...

Sen verran on syksyn aikana tullut keikoilla käytyä, että osasin arvostaa keikan alkamisaikaakin. Pirkot aloittivat kello 22 (lämppäri siis jo kello 21)  ja hotellin vuoteeseen pääsi siis heti puolen yön jälkeen. Soitosta pystyi tuohon kellonaikaan vielä nauttimaan varsin virkeänä.

Ja nautittava keikkahan se olikin. PK Keräsen ääni varmaan jakaa ihmiset, siitä joko pitää tai sitten ei, mutta minä pidän kuin hullu puurosta. Bändin lavashow on aina jotenkin sympaattisella tavalla suunnittelematon ja välispiikit tosi hämäriä. Bändin soudimaailmakin on mielestäni jotenkin aivan tenhoava. Jotain teknistä häikkää äänentoiston kanssa ilmeisesti oli, mutta ei se menoa haitannut...

...kaukaa takaakin näki hyvin!

Bändin keikkakiertue loppuu ymmärtääkseni nyt marraskuussa, mutta PK Keräseltä on tulossa soololevy ensi vuonna. Tämän levyn musiikkia kuullaan kai jossakin  uudessa yhteispohjoismaisessa tv-sarjassa enemmänkin. Tätä Let go -kappaletta on kovasti soiteltu radiossakin, mutta linkitänpä sen nyt tähänkin esimerkkinä mielestäni täydellisestä popkappaleesta (ei kai tätä rockiksi voi sanoa, ei kai?).