Kesällä tuli luettua aika vähän. Vaikka huippuelämyskirjoja tässä heinä-syyskuu -kvartaalissa ei ollut, ihan hyvää proosaa kuitenkin! Lukemastani Khemirin toisestakin kirjasta (Kaikki se mitä en muista) pidin, hän on hyvin omaääninen kirjailja. Johanna Venhon Sylvi Kekkosen elämää kuvaava Ensimmäinen nainen oli hyvin tyylikäs kirja. Nuoruutta kuvaavia esikoiskirjoja tuli luettua - niistä Jani Niemisen Komero ja Anssi Hemmilän Ilosaari eivät juuri muistijälkiä jättäneet.
Sen sijaan nuoruuskuvauksista Antti Röngän Jalat ilmassa jäi vaivaamaan mielen pohjalle, kirjahan kertoo koulukiusaamiskokemuksista. On surullista, miten maailmassa vähänkin erilainen joutuu silmätikuksi, niin kuin kirjan Aaro. Kokemukset heijastuvat aikuisikään asti yliherkkyytenä ja armottomana itsetarkkailuna, kiusattu menettää kosketuksen aitoon itseensä. Kirja on haastatteluista päätelleen tosipohjainen, mikä tekee siitä vieläkin rankemman lukukokemuksen.
Heidi Köngäksen Mirjami jatkoi Sandran perheen tarinaa. Ollakseen Köngäksen tekstiä, nämä kirjat ovat aika arkirealistisia, "normihistoriaromaaneja". Mirjami-kirjassa avataan kotirintaman kokemuksia erilaisten, eri-ikäisten, eri elämäntilanteissa olevien ihmisten näkökulmasta. Kuvaus on arkista, ei kerrota mitään sankaritarinoita. Ihmiset pelkäävät, eivät aina jaksa olla urheita jne.
Huippuelämystähtiä pihtaan myös elokuvissa, vaikka lempinäyttelijäni Emma Thompson loistikin roolissaan Late night -elokuvan talk show -juontajana ja Tarantinon Once Upon a Time in Hollywood -elokuva oli lajissaan lähes täydellinen, svengasi kuin hirvi! Myös Downton Abbey -elokuvan katselin mielelläni, vaikka eihän siinä ollut juonenhäivää. Ihan hyvä elokuvasyksy kokonaisuudessaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti